Seurakunta tänään: Tulkoon toivo
Pieni liekki palaa lyhdyssä, jonka olemme juuri tuoneet kirkonmäelle. Ajattelen tulen matkaa halki Euroopan. Rauhantuli on haettu Betlehemistä, paikasta, jossa Jeesuksen uskotaan syntyneen. Ja tuli on nyt tässä. Kuinka helppo tuo tuli olisi puhaltaa sammuksiin, kuinka hetkessä myrsky sammuttaa sen. Tuli on merkki toivosta, jota järki ei voi käsittää. Miten pienellä valolla lyhdyssä voisi tehdä tästä sotien ja epäoikeudenmukaisuuden maailmasta paremman?
Hetken kuluttua Enon kirkko täyttyy voimallisesta veisuusta. Laulamme Kauneimpia joululauluja: ”Tulkoon toivo kansoille maan…” Ajattelen meitä, jotka olemme tulleet kirkkoon, etsimään – kuka mitäkin. Haluan uskoa, että meitä kaikkia ajaa sama kaipaus, sanoittamaton, Jumalan syvälle sisimpään asettama.
Ajattelen, miten jokainen meistä omalla tavallaan kaipaa valoa, mutta myös on valonkantaja omassa arjessaan. Yhdessä pidämme yllä toivoa, joka tulee todeksi ihmiseltä ihmiselle.
Jokainen meistä omalla tavallaan kaipaa valoa, mutta myös on valonkantaja omassa arjessaan.Kati Nissi
Käytänkin tilaisuuden hyväksi ja kiitän jokaista seurakuntamme jäsentä. Olemalla kirkon jäseniä te osaltanne mahdollistatte sen työn, jota seurakunnissa tehdään eri ikäisten parissa, evankeliumin todeksi tulemiseksi monin eri tavoin. Haluan myös kiittää jokaista, joka antaa aikaansa vapaaehtoistyöhön tai luottamustehtäviin. Kiitän jokaista, joka lahjoittaa omastaan, aikaansa tai osaamistaan. Jokaista, joka auttaa lähimmäistään, jokaista, joka rukoilee, jokaista, joka kuuntelee, sanoo rohkaisevia ja välittäviä sanoja toiselle, jokaista, joka kiittää toista tai antaa rakentavan palautteen. Toivon liekki pysyy hengissä vain tarjoamalla apua toiselle ja pyytämällä apua toiselta.
Yhteinen laulumme jatkuu ”Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun levottoman. Aamu kun koitti, tiesikö kukaan, tuo ensi joulu sai muuttaa historian”. Joulun sanoma on kutsu pysähtymiseen ja lepoon. Tarvitsemme työn ja levon vuorottelua – niin on Luoja viisaudessaan tarkoittanut. Kaikkein eniten tarvitsemme pysähtymistä kuulemaan rakastavan Jumalan ääntä, hänen, joka sanoo: Minä tulin sinua varten. Minä olen sinun kanssasi. Minä annan sinulle rauhan.
Siunattua joulunaikaa!
Kirkkoherra, Enon seurakunta