Enon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana aloittava Katja Tahvanainen haluaa jatkaa nuorisotoiminnan kehittämistä

– Aloitin itsekin aikoinani eräharrastuksen koirien kautta ja uskon, että se on hyvä väylä saada nuoret kiinnostumaan metsästyksestä harrastuksena. Siksi haluan olla mukana jatkamassa lasten ja nuorten eräkerhotoimintaa alueellamme, miettii marraskuun alusta toiminnanohjaajan pestin vastaanottava Katja Tahvanainen.

Hänen edeltäjänsä, uimaharjulainen Asko Vänskä ehti toimia Enon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana 17 vuotta.

– Tänä aikana aloitti Enossa yhteistyössä koulun kanssa eräkerho, jossa alueen metsästysseurat ovat olleet aktiivisesti mukana. Esimerkiksi nuorille järjestettyjä jänisjahteja ei olisi pystytty järjestämään ilman seurojen tukea, Vänskä kiittää.

Petohaasteet kasvaneet

Riistanhoitoyhdistysten tehtävät on määritelty riistanhoitolaissa. Hallinnon hoidon ohella tehtäviin kuuluvat muun muassa vapaaehtoistoiminnan kehittäminen ja kestävän riistatalouden edistäminen omalla alueella.

– Kestävän riistatalouden kannalta on yhteistyö alueen ihmisten kanssa tärkeää. Esimerkiksi petohavainnoista ilmoittaminen on ainoa keino koota tietoa petojen liikkeistä ja sitä kautta saada vaikkapa susikyytejä koululaisille, pohtii Tahvanainen.

Toisaalta juuri tämä petohavaintojen lisääntyminen on selvästi näkynyt Vänskän mukaan työkentässä.

– Voi sanoa, että esimerkiksi juuri susihavaintojen eli pihahälytysten tai koira- ja karjamenetysten määrät ovat kaksikertaistuneet alueellamme vuodesta 2006, jolloin aloitin toiminnanohjaajana.

Petotilanne on kasvattanut myös juopaa riistaväen ja luonnonsuojelijoiden kesken, eikä Vänskä näe tilanteesta ulospääsyä ilman muutoksia petopolitiikkaan.

– Lisäksi näen tarpeelliseksi tehdä muutoksia valitusmahdollisuuksiin turhien valitusten välttämiseksi.

Tahvanainen kannattaa suden kannanhoidollista metsästystä.

– Susi kuuluu suomalaiseen luontoon, mutta ei ihmisen asumusten lähelle. Itsekin jouduin aikoinaan hakemaan tyttärelleni susikyytiä, hän kiteyttää.

Numero vaihtuu

Metsästäjien ja petohavainnoista ilmoittavien kannalta ohjaajanvaihdos tuo mukanaan myös numeromuutoksen: entinen yhdistyksen numero jää Vänskän käyttöön ja yhdistykselle on avattu uusi numero. Se on sama numero, johon viranomaisetkin soittavat suurpetoapua tarvitessaan.

– Koen tärkeäksi, että kolarissa mahdollisesti vahingoittuneet eläimet etsitään, ei loukkaantunutta eläintä voi jättää luontoon, korostaa Tahvanainen.

Vapaaehtoisvoimin ja koirien kanssa toteutettu SRVA-toimintakin on keskusteluttanut metsästäjiä viime vuosina, muun muassa etsinnästä aiheutuneet kustannukset jäävät nyt metsästäjien maksettaviksi.

– Ketäänhän ei toiminnanohjaajakaan pysty pakottamaan mukaan SRVA-toimintaan, mutta minusta olisi tärkeää, että mukana olisi mahdollisimman laajasti metsästysseuroja koko riistanhoitoalueelta, niin ettei avunanto jäisi yksien hoidettavaksi.

Aika oikea kummallekin

Vänskä sanoo luopuvansa pestistä hyvillä mielin.

– Minun aikanani ovat ohjaajat vaihtuneet lähes kaikissa muissa maakunnan riistanhoitoyhdistyksissä, että kyllä on jo aika minunkin luopua, Vänskä hymähtää.

Tahvanainen puolestaan kertoo, että hänellä elämäntilanne oli otollinen ottaa tehtävä vastaan.

– Tytärkin on jo maailmalla, että tällaiselle hommalle on nyt aikaa, tuumii hän Vänskältä perittyjä mappirivejä järjestellessään.

– Kun kuulin, että Asko olisi luopumassa tehtävästi kyselin häneltä, että mitä kaikkea tähän kuuluu. Mutta paljon on jää varmaan kysyttävääkin, hän epäilee.