Vastikään 60 vuotta täyttänyt Kankivaaran erä perustettiin, jotta villi metsästäminen loppuisi, nykyään seuralaiset muun muassa kouluttavat metsästyskoiria ja seuraavat alueensa eläinkantaa
Kankivaaran erä täytti lokakuussa 60 vuotta. Varapuheenjohtaja Pentti Heiskanen ja puheenjohtaja Martti Tanninen kertovat naapuriseuran muistaneen juhlapeijaisissa kankivaaralaisia metsästysloukulla.
Toimitus
Kankivaaran erä perustettiin 60 vuotta sitten, kun Kankivaaran metsätilojen isännät huomasivat maillaan käyvän vieraita metsästäjiä.
- Isännät päättivät, että villin metsästelyn on loputtava. Perustava kokous pidettiin 3. lokakuuta 1962 Kankivaaralla Pölösen talossa, seuran varapuheenjohtaja Pentti Heiskanen muistelee.
Oli lähellä, ettei tuolloin 16-vuotias Heiskanen olisi itsekin seuran perustajajäsen.
- Olisin halunnut jo silloin 15-vuotiaana mukaan toimintaan ja metsälle, mutta ukko ei antanut rinnakkaislupaa haulikolle. Sanoi, että olet liian hupanen, vuoden saat kasvaa ja sitten pääset. Ja niin pääsinkin, hän nauraa.
Puheenjohtaja Martti Tanninen mainitsee, että lokakuussa pidettyjä hirvipeijaisia lukuun ottamatta seura ei aio pyöreitä vuosia juhlia. Peijaisissa tosin oli vähän tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa, kun Tanniselle ja Heiskaselle ojennettiin aktiivisesta seuratoiminnasta kertovat Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin myöntämät Karhu-ansiomerkit sekä Jarmo Heiskanen, Pertti Kakkonen ja Eero Pölönen saivat Pohjois-Karjalan riistanhoitoyhdistyksen myöntämät pronssiset ansiomerkit.
2 100 hehtaaria maita
Kankivaaran erän noin 2 100 hehtaarin metsästysmaat ulottuvat Kankivaaralta Enon soramontulle, Jakokoskelle ja Romolle. Seuran jäsenet pyytävät erityisesti hirviä, jäniksiä ja lintuja. Karhunmetsästykseenkin on viime vuosina löytynyt osallistujia, tosin tänä vuonna se jäi välistä pyyntiluvista tehdyn valituksen vuoksi.
Seura-aktiivit painottavat, että toimintaan kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä metsästäminen. Seuralaiset hoitavat alueen riistakantaa esimerkiksi viemällä jäniksille talveksi heiniä ja keväisin nuolukiviä ja haapoja hirvien syötäväksi.
Seuran jäsenet myös pitävät silmällä alueen eläinkantoja.
- Tänä vuonna täällä on ollut tavallista vähemmän hirvenvasoja. Olemme useana vuonna rauhoittaneet omaehtoisesti metsot ja teeret, jotta lintukantaa saataisiin kasvatettua, Heiskanen ja Tanninen kertovat.
Kuuden vuoden urakka
Kankivaaran erässä on noin 30 jäsentä. Toistaiseksi suurin ponnistus koettiin 1980-luvulla, jolloin seuralle lahjoitettiin Hautajärven Särkivaarasta vanhan pirtin hirret. Niistä koottiin Kankivaaraan seuralle oma metsästysmaja.
- Lauantai oli aina talkoopäivä. Rakentaminen kesti kuusi vuotta. Rakennuksen kokoaminen vanhoista hirsistä oli kuin palapelin kasaamista. Nykyäänkin tätä ylläpidetään talkoilla, Heiskanen ja Tanninen avaavat.
Aikanaan seurassa oli myös aktiivisia hirvenjuoksijoita ja -hiihtäjiä, ja onpa Kankivaarassa ollut oma haulikkoratakin. Nyt metsästysurheilun tilalle on tullut muun muassa metsästyskoirien kouluttaminen. Vuosien saatossa mukaan on tullut myös enemmän tekniikkaa.
- Koirilla on gps-pannat, ja metsässäkin riistakameroita, joilla eläimiä seurataan. Riistakameroiden ja seuralaisten havainnot ilmoitetaan tilastointia varten Luonnonvarakeskukselle. Tänä vuonna kamera on tallentanut hirvien lisäksi karhun, ahman, ilveksen, villisian ja mäyrän, Tanninen ja Heiskanen päättävät.
