Pääkirjoitus: Kohti tavoittamatonta

Joensuun kaupunginvaltuustolle esitettiin viime maanantaina uusia vaihtoehtoja säästötoimenpiteiksi. Uusina toimepiteinä ehdotettiin supistuksia kaupungin kirjastotoimintaan, asiakaspalvelupisteisiin ja nuorisotoimintaan. Kuinka ollakaan, nämä supistukset kohdistuisivat nimenomaan Enon, Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran pitäjiin.

^On lyhytnäköinen esitys, että kaupungin asiakaspalvelupisteet korvattaisiin jalkautuvilla palveluilla – mitä sillä nyt sitten ikinä tarkoitetaankaan. Enon asiakaspalvelupisteen aukioloajat supistuivat vuosi sitten, eikä tämä missään nimessä parantanut alueen palvelutasoa. Nyt esitystä perustellaan asiakaspalvelun tarpeen vähentymisellä – mutta eikö tarve vähene väkisinkin, kun palveluajat supistetaan sellaisiksi, että ne eivät todellisuudessa palvele ketään?

Samalla kun kaupunki supistaa palvelujaan, tekee se itsestään tavoittamattoman. Palvelut on säilytettävä pitkien matkojen pitäjillä. Jos halutaan säästää seinistä, niin palvelupisteet voisivat ihan hyvin toimia vaikkapa kirjastoilla tai jopa kouluillakin. Toki tässä tullaan ainakin Tuupovaaran osalta siihen äärimmäisen surulliseen tilanteeseen, että sieltä ollaan viemässä myös koulu, kirjasto ja nuorisotilat. On ajan kysymys, milloin sama kuolemanleima isketään muihinkin maaseututaajamiin.

^Onko viimeisin lista sopeuttamisen keinoista röyhkeyttä vai osoittaako se tekijöiltään silkkaa hölmöyttä? Samaan aikaan, kun ollaan riistämässä pitäjiltä viimeisetkin elonmahdollisuudet; kouluja, kirjastoja, asiakaspalvelupisteitä ja nuorisotiloja, halutaan pohtia, tehtäisiinkö kantakaupungin uuteen uimahalliin SM-kisoille kelpaava katsomo. Tässä sopii kysyä, mikä on kaupungissa tärkeysjärjestys? Ihmisten peruspalvelut vai muualta tulevien kisaturistien haaliminen? Ei yhden uimahallin kisakatsomo pelasta jäljelle jääviä peruspalveluita.