Seurakunta tänään: Matkalla elämään

Kirkon penkkiin istuu mies. Yön yli nukkumatonta ei aamu lohduta, mutta toivossa tänne on ennenkin tultu. Jospa sanalla kannettaisiin tämän päivän yli. Kaikki, minkä varassa elämäänsä on rakentanut, on mennyt. Päivittäin on jaksanut nousta ja lähteä, jonnekin, jokaisena aamuna, vaikkei toivoa juuri ole, eikä tulossa yhtään ymmärtävää vastaantulijaa. Tulevaisuus katosi, kun maailma musertui palasiksi: työ katosi, velat jäivät, lähimmät lähtivät. Tässä kirkonpenkissä istun, enkä muuta voi.