Saraa, 10, ja Jarea, 9, yhdistävät kilpailunhalu sekä into harrastaa monipuolisesti liikuntaa
Viidettä luokkaa käyvällä Saralla ja kolmannella luokalla olevalla Jarella on tiivis yhteys. - Vaikka heillä on vajaa kaksi vuotta ikäeroa, niin joskus he tuntuvat kaksosilta. He haluavat käydä samoissa treeneissä ja saavat toisistaan tsemppiä ja voimaa, Anne-äiti kuvailee. Kuva: Taru Tykkyläinen
Lehmolaisille sisaruksille Sara ja Jare Keräselle syksyn saapuminen merkitsee paitsi kouluarkeen palaamista myös uuden harrastuskauden alkamista. Yleisurheilukausi ulkona päättyy syyskuussa ja jalkaan sovitellaan taas aikaisempaa useammin monoja ja rullasuksia, joilla haetaan samalla tuntumaa talven hiihtokautta varten. Myös Jaren, 9, jalkapallokausi alkaa olla loppusuoralla, ja talvikaudella jalkapallo vaihtuu futsaliin. Yleisurheilua jatketaan halliolosuhteissa läpi talven.
– Ilmoitin heidät täksi syksyksi myös Volttikouluun, se on uusi vivahde. Tässä vaiheessa on hyvä liikkua monipuolisesti, kokeilla ja kehittää ominaisuuksiaan. Jos he jossain vaiheessa haluavat valita jonkun lajin päälajikseen, sen aika on sitten myöhemmin, sisarusten äiti Anne Keränen kertoo.
Ikäluokkansa nopein
Jare ja Sara, 10, edustavat yleisurheilussa Joensuun Katajaa. Kuluva kausi on sujunut erittäin hyvin. Jare juoksi kesäkuussa 9-vuotiaiden poikien 600 metrin juoksussa ikäluokkansa Suomen kaikkien aikojen nopeimman ajan. Youth Athletics Gamesissa Klaukkalassa kello pysähtyi aikaan 1.46,61.
– Jarella on juoksussa hallussaan kolme ikäkausiennätystä: 600, 800 ja 1 000 metrin juoksuissa. Tuhannen metrin edellinen ikäkausiennätys taisi olla 70-luvulta, joten Jare oli ensimmäinen ikäluokassaan 50 vuoteen, joka pystyi sen alle juoksemaan, Anne sanoo.
– Kyllähän ennätykset jotenkin tuovat motivaatiota, mutta myös treenit motivoivat minua sekä se, jos onnistuu kisoissa hyvin, Jare kuvailee.
Sara juoksi Klaukkalassa 11-vuotiaiden tyttöjen 60 metrin aitajuoksun piirinennätyksen ajalla 10,37. Myöhemmin ennätysaika parantui vielä lukemiin 10,21.
– Saralla on kolme neliottelun piirimestaruutta sekä 9-, 10- ja 11-vuotiaiden neliottelun piiriennätykset nimissään, sekin kertoo monipuolisuudesta. Neliotteluun sisältyy 60 metrin aitajuoksu, korkeushyppy, keihäänheitto ja 800 metrin juoksu, Anne kertoo.
– Jarella on myöskin hyviä tuloksia myös hyppy- ja heittolajeissa. Komeasti heitti keihästäkin yli 27 metriä. Tämän kauden tuloksissa Suomessa ei ole ikäluokassa edellä kuin (Tero) Pitkämäen pojat, Anne hymyilee.
Omien harjoitustensa ohella Sara ja Jare liikkuvat paljon yhdessä sekä säännöllisesti myös koko perheen voimin. Kuva: Taru Tykkyläinen
Monipuolista liikuntaa
Sara käy Katajan yleisurheiluharjoituksissa kaksi kertaa viikossa. Hän on Jaren tavoin harrastanut yleisurheilua kolmevuotiaasta saakka. Jare ei tällä hetkellä ole Katajan valmennusryhmässä, vaikka seuraa edustaakin.
– Hän on vain minun valmennuksessani. Jalkapallotreenit ovat menneet vähän päällekkäin ja näin olemme voineet yleisurheilun suhteen tehdä vähän omia juttuja Jaren kanssa. Hän on hyvä valmennettava, kuuntelee, tekee kaiken ja korjaa tekemistään pyydetysti.
Lehmossa ei ole yleisurheilukenttää, joten perhe hyödyntää omaehtoisessa harjoittelussa Joensuun kenttiä sekä Lehmon urheilukeskusta ympäröiviä maastoja.
– Mäkinen latupohja on tosi hyvä mäkispurtteihin ja pidempiin lenkkeihin. Hyödynnämme muitakin lähimaastosta löytyviä liikuntapaikkoja, jotta liikkuminen on monipuolista ja vaihtelevaa. Lapsista on kivaa, kun välillä mennään eri paikkaan ja tehdään erilaisia juttuja, Anne lisää.
Liikunnallinen elämäntapa on perhettä vahvasti yhdistävä tekijä.
– Liikumme aika paljon yhdessä. Pyöräilemme, rullahiihdämme, patikoimme tai saatamme koko perhe lähteä koulun pihalle pelaamaan jalkapalloa. Lasten kaveritkin haluavat välillä juoksutreeneihin mukaan ja ovat aina olleet tervetulleita, hän jatkaa.Kehitystä kentällä
Jalkapalloharrastuksen Jare aloitti neljävuotiaana Kortteliliigan parista. Nyt hän pelaa Lehmon Pallon vuonna 2012 syntyneiden poikien joukkueessa.
– Jare siirtyi vuosi sitten itseään vanhempien joukkueeseen. Kentällä saattaa olla Jarea neljäkin vuotta vanhempia teinipoikia vastassa, siellä tämä vain puikkelehtii ja yrittää horjuttaa vastustajaa. Hän on kehittynyt paljon. On hienoa, että seura on tarjonnut tällaisen mahdollisuuden, Anne tuumaa.
Hiihdossa sisarukset edustavat Hiihto-Katajaa. He ovat käyneet myös Kontiolahden Urheilijoiden matalan kynnyksen ampumahiihtoleireillä.
– Hiihdossa Sara pääsee ensi talvena ikänsä puolesta ensimmäistä kertaa Koululaisliikuntaliiton SM-kisoihin. Myös paikallisesti on hyvin hiihtokisoja tarjolla. Mahdollisesti parit kisat pyrimme talvessa käymään valtakunnallisesti testaamassa tasoa. Katsotaan, millainen talvi tulee, Anne mainitsee.
Yhteistreeni kirittää
Sara pelasi aiemmin myös salibandya ja Jare koripalloa. Kummallakin on myös voimistelutaustaa.
Peli- ja kisareissujen suhteen on välillä tiivis tahti, joten vanhemmat tarkkailevat myös sitä, ettei rasitusta tule liikaa. Viikoittain on oltava ainakin yksi lepopäivä. Lapset saavat harrastamisesta ja kisaamisesta uutta virtaa.
– Harrastaminen on kivaa, siinä oppii uusia asioita ja sen kautta voi tutustua uusiin ihmisiin, Sara tiivistää.
– Kyllä treenien jälkeen pitää olla puhki tai muuten se ei ole kunnon treeni, Jare tuumaa.
Sisarukset liikkuvat ja harjoittelevat paljon myös yhdessä. Miltä sisaruksen kanssa treenaaminen tuntuu?
– Ihan kivalta, Jare aloittaa.
– Mutta et halua hävitä, Sara täydentää hymyissä suin.
– Meille tulee joskus kiistaa kesken harjoitusten, jos toinen voittaa. Me lähdemme sitten aina kisaamaan, Jare jatkaa virnistäen.
– Aina pitää olla jokin kisa käynnissä, Sara nauraa.
– Luulen, että heidän yhteytensä on myös harrastamisessa ja harjoittelussa kantava voima. Joskus kuulee ihmettelyä siitä, miksi lapset laitetaan kilpailemaan. Mutta jos heillä on sisäinen polte siihen, niin totta kai haluamme sitä tukea, Anne tuumaa.
