Päääkirjoitus: Haasteita viestinnässä
Päätoimittaja Suvi Palosaari
Virkaatekevillä on kunnostautumisen paikka useissa alueemme eri organisaatioissa. Haasteita taitaa olla ihan keskinäisessäkin kommunikoinnissa. Viestinnän vajavuus voi johtaa ihan oikeisiin, vakaviin ongelmiin, jotka näkyvät arkipäiväisessä elämässämme. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii tuore tapaus Enon hammashoitolatoiminnan päättymisestä. Pitäjästä lähtee hammashoito, kun ei ole tiloja, missä hoitotoimintaa voisi tehdä. Miksi näin? Joensuun kaupungin edustaja kertoo, että tilanne on ollut hyvinvointialueen tiedossa alusta alkaen, ja Siun soten edustaja kertoo, että tieto nykyisten tilojen käyttömahdollisuudesta tuli marraskuussa. Sopii kysyä, keskustelevatko kaupungin ja hyvinvointialueen virkahenkilöt ollenkaan? Ja jos keskusteluvälejä ei ole, kuka kantaa vastuun seurauksista?
Pielisjokiseutu sai lukijalta viikonvaihteessa pyynnön käsitellä lehdessä virkamiesten kommunikointia. Pyyntö ei liittynyt hammashoitolaan, vaan hän ihmetteli, miksi virkamiehet eivät vastaa puhelimeen. Lukija luonnehti törmänneensä useammankin kerran siihen, että puhelu menee vastaajaan, mutta takaisinsoittoa ei kuulu. Mitä puhelinvastaajalla tekee, jos sen avulla ei saa yhteyttä tavoiteltavaan henkilöön?
Kunnallisessa viestinnässä on havaittavissa valitettavan yleinen ilmiö, jopa maanlaajuisesti. Kunnissa tuntuu olevan kiire jakaa viestiä positiivisista asioista ja mainostaa mukavia tapahtumia, mutta samaan aikaan perusviestintä tärkeistä päätöksistä unohtuu. Kuntalaisen kannalta olisi toivottavaa, että asumiseen ja elämiseen vaikuttavista päätöksistä tiedotettaisiin mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Huvit tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta tämän jälkeen.
