Kolumni: Sittenkin aarteesta roskaksi?

Kutakuinkin 2,5 vuotta sitten kirjoitin ensimmäistä kolumniani Pielisjokiseutuun. Pohdiskelin tuolloin kierrätystä ja kuinka siivouksen jäljiltä meille tarpeettomat tavarat lähtivät kiertoon. Päätyivät siis meidän roskasta toisen aarteeksi. Nyt olemme mieheni lapsuudenkodin tyhjennysurakan äärellä. Toki olemme edelleenkin saaneet iloita siitä, että meidän roskat ovat päätyneet toisille aarteiksi. Mutta tässä siivousurakassa on oikeastaan keskusteluttanut enemmän se, että on myös joukko hyväkuntoista tavaraa, joka ei tässä hetkessä kelpaa enää kenellekään, edes ilmaiseksi. Ja monesta lähtökohtaisesti rahanarvoisestakin tavarasta pitää luopua täysin ilmaiseksi, jos eroon meinaa päästä.