Seurakunta tänään: Saman taivaan alla
Tänä vuonna olemme saaneet ihailla lasten istuttamien auringonkukkien sekä ruiskaunokkien kasvua ja kehitystä pienistä siemenistä kauniiksi yksilöiksi. Ne ilahduttavat Hyvän paimenen leikkipuistossa kävijöitä aidan vieressä ja kertovat myös siitä, että vuosi on jo pitkällä.
Tämän pienen pellon istuttivat lapset Leikkipäivässä, ja siitä ovat huolehtineet niin kesäkerholaiset kuin puistopuutarhurimme. Tätä on meidän työmme kasvatuksen kentällä. Perhettä ja lasta tukien ja rinnalla kulkien me ohjaamme, kasvatamme ja vaalimme pieniä ihmeitä, jotta he kasvavat upeiksi yksilöiksi.
Syksyinen sää on vielä joutunut väistymään kesäisten lämpimien säiden tieltä. Vaikka puissa pikkuhiljaa on alkanut lehdet kellastumaan on päivissä vielä ollut kesän tuntua lämpötiloista johtuen. Pihatöiden tekeminen on venähtänyt ja kukatkin voivat vielä suhteellisen hyvin.
Korpi-Kainuun kasvattina rakastan oikeanlaista ruskaa sekä karuja maisemia. Sielu ja mieli lepäävät luonnon kauniissa väreissä, joskin tuskaa aiheuttavat pimenevät illat ja märkyys. Suomen ruskassa on jotain taianomaista. Se antaa meille syksyn ankeuden keskelle väriloistoa.
Tänä vuonna olen matkannut kertaalleen Norjaan Lofooteille, ja syksyn ruskaa olen nyt ihailemassa Pohjois-Norjassa ja Suomen Lapissa. Siinä, missä Lofootit tarjosivat ainutlaatuista kauneuttaan ja myös ainutkertaista 30 asteen hellettä, satoi Suomessa vettä.
Lukuisat vuonot ja reilun kilometrin korkuiset vuoret viskasivat perspektiivin täysin sekaisin. Kilometrin korkuisten vuorten rinnalla vuono näyttää Pielisen levyiseltä, kunnes huomaat sen keskellä veneen, joka on lelun kokoinen, ja perspektiivisi hyppää todellisuuteen.
Nyt odotan tältä reissulta kaunista ruskaa ja hyvällä tuurilla voisin nähdä jo revontulien tanssia taivaalla. Tromssa on niille hyvin otollinen paikka.
On hyvä hypätä välillä johonkin outoon ja uuteen maisemaan. Näin saa perspektiiviä siihen, mikä täällä Suomessa on hyvin, niin luonnossa, elämisessä kuin koko infrastruktuurissa. Sielu ja mieli lepäsivät karun kauniissa Lofoottien maastossa, mutta ihana oli palata sateiseen Suomeen. Toisaalla joku asia on kaunis ja toisaalla ehkä kauniimpi tai toisaalla ollaan sähkön suhteen omavaraisia, mutta välillä motissa sortuvien/suljettujen teiden takia.
Vaikka ollaan eri maassa, katsotaan samaa taivasta. Kokemuksia on hyvä olla ja ennen kaikkea näkemyksiä ja sitä perspektiiviä, ettei upota liian kapeaan ajatteluun.
”Pieni on huutomme täällä. Ja niin laaja on maa. Mut samat tähdet on päämme päällä. Hengitämme samaa ilmaa.” (Ida Elina: Saman taivaan alla)
