Sadonkorjuu on vuoden parasta aikaa – omatarveviljelyn sato näkyy nyt päivittäin Eeva Koponen-Kärjen ja Lauri Kärjen ruokapöydässä
Lauri Kärki rakensi vaimolleen Eeva Koponen-Kärjelle portin puutarhaan. – Lapsuudenkodissani Maaningalla oli pihatien ihana portti, joten toivoin Laurilta tällaista. Jalokärhöäkin on portilla kasvamassa, mutta nyt lumikärhö valloitti sen, Koponen-Kärki juttelee. Kuva: Taru Tykkyläinen
Puutarhaharrastus yhdistää Kontiolahden kirkonkylällä asuvia Eeva Koponen-Kärkeä ja Lauri Kärkeä. Saposen alueella sijaitsevan omakotitalon pihasta löytyy iso kasvimaa omatarveviljelyyn sekä lukuisia hedelmäpuita ja marjapensaita.
– Meille kahdelle riittää aika hyvin omasta puutarhasta syömiset. Päivittäin saa kerätä tuoretta satoa, onhan tämä aivan parasta aikaa vuodesta, Eeva Koponen-Kärki tunnelmoi.
Tänä vuonna satoa on tullut hurjasti etenkin päärynän, puutarhavadelman, luumun ja kriikunan osalta.
– Meillä on metsäisessä omenatarhassamme useita erilaisia omenapuita, kaikki eri lajikkeita. Olen itse varttanut hedelmäpuita saadakseni mieluisia, Koponen-Kärki hymyilee.
– Saskatoon, pensasmustikka ja karviainen ovat myös antaneet hyvin satoa ja mansikkaa saimme sen verran, että ei tarvinnut ostamaan käydä. Kurkkua ja kesäkurpitsaa tulee tuttuun tapaan valtavia määriä ja sipulia sekä lanttua ihan mukavasti, hän jatkaa.
Hyvistä pohjatöistä on kiittänyt itseään
He muuttivat vuonna 2015 Laurin synnyinkodista Sapolasta pienempään taloon kivenheiton päähän.
– Ison talon ja pihan hoitaminen alkoi käydä liian raskaaksi. Kokopäivätyötähän tällainen on kiireisimpinä aikoina. Aiomme pitää puutarhan sen kokoisena, että jaksamme sitä hoitaa, Koponen-Kärki tuumaa.
Oman puutarhan antimista riittää pariskunnalle syksyllä yllin kyllin syötävää ja säilöttynä pitkälle talveen. Kasteluvesi puutarhaan tulee Höytiäisestä. Kuva: Taru Tykkyläinen
Uuden kodin puutarhaan he toivat mukanaan jonkin verran perennoja sekä lobo-omenapuun.
– Sapolassa on Laurin äidin istuttamia puitakin. Toimme tilan vuoksi vain yhden omenapuun, Eeva kertoo.
– Äiti oli samanlainen kuin sinäkin, aina piti istuttaa omenapuita ja kaikenlaista, Lauri Kärki hymyilee.
Pariskunta ei käytä puutarhassa torjunta-aineita, vaan tarvittava kitkeminen on aina hoidettu käsipelillä.
– Muutettuamme minulta meni kolme viikkoa kääntää puutarhan maata lapiolla, mutta kun teimme pohjatyön kunnolla ja kitkimme sinnikkäästi alkuun, ei rikkaruohoja kovin paljon tulekaan, Koponen-Kärki toteaa.
Eksoottinen ilmestys pihan koristus
Pihan erikoisuus on jo usean metrin korkuiseksi virahtanut mantsurianjalopähkinä. Suojaisella paikalla viihtyvässä puussa on monihaarainen runko ja sen pitkulaiset lehdet kurottautuvat alas luoden puun alle tunnelmaa.
– Se on kuin palmun alla olisi, Koponen-Kärki naurahtaa.
Mantsurianjalopähkinä on pihan erikoisuus. Kuva: Taru Tykkyläinen
Hän sai erikoisen puun siemeniä Salossa käydessään vuonna 2007.
– Istutin puut jo samana vuonna Sapolassa asuessamme. Kun muutimme, Laurin piti jo siirtää kaksi jalopähkinäämme uudelle paikalle traktorin kauhassa, olivat ne sen verran kasvaneet.
– Sapolassa asuessamme puu ei vielä tehnyt pähkinöitä, mutta nyt se on kolmena kesänä tehnyt. Viime vuonna pähkinöitä oli todella paljon. Toinen puu valitettavasti kylmi, mutta toinen on pärjännyt hyvin.
Mantsurianjalopähkinän pähkinät ovat syötäviä, ja viime vuonna pariskunta maistelikin niitä ensimmäistä kertaa.
– Se oikeasti maistui ihanalle pähkinälle, ei lainkaan esimerkiksi kitkerä, Koponen-Kärki luonnehtii.
Satoa myös talven varalle
Paitsi että pariskunta herkuttelee oman puutarhan sadolla syksyn mittaan, riittää hedelmiä, juureksia ja marjoja myös säilöttäviksi.
– Meillä on kaksi isoa pakastinta, joten omasta sadosta päästään nauttimaan myös talven ja kevään mittaan, Koponen-Kärki kertoo.
Pihalla käyskentelee myös kaksi kanaa, joten kananmuniakin saadaan kätevästi omalta pihalta. Kärki teki elämäntyönsä maa- ja metsätöissä, ja parilla onkin aiemmin ollut myös muun muassa lampaita, lehmiä, ankkoja ja hanhia.
Koponen-Kärjelle on tärkeää, että puutarhassa riittää myös silmäniloa keväästä pitkälle syksyyn.
– Eihän tämä nyt enää niin loistossaan ole. Keväällä on ihana, kun kerrotut valkovuokot alkavat kukkia heti lumien sulettua, sitten ne peittyvät kuunliljojen alle. Myös kevättähdet ja scillat ovat kevään iloja.
Kunhan syksyn sato on korjattu ja puutarha saadaan talviteloille, on talviharrastusten aika.
– Laurilla se on lukeminen, minulla neulominen ja savityöt, Koponen-Kärki kertoo.
Yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet vaikuttivat tuntuvasti parin kohtaamiseen ylipäätään. Heidät saattoi yhteen IEVA-tietokoneohjelma, johon kumpikin antoi tietonsa Karjalan maatalousnäyttelyssä Joensuussa vuonna 1985. Naimisiin pariskunta meni vuonna 1987.
– Minä aina sanonkin, että meillä on niin moderni tämä rakkaustarina, että tapasimmekin tietokoneen välityksellä, kuten nykyään tavataan tehdä, Eeva Koponen-Kärki nauraa.
