Pääkirjoitus: Yhdistysten pitää uudistua elääkseen

Jo useamman vuoden ajan moni enolainen ja kontiolahtelainen yhdistys on tuskaillut alati kasvavaa aktiivisten toimijoiden puutetta. Selvää on, että väki etenkin Enon pitäjässä vähenee ja ikääntyy, mikä näkyy myös yhdistysten toiminnassa. Se ei kuitenkaan yksin riitä selittämään niiden hiipumista. Kontiolahdella ikärakenne on toisenlainen, mutta jostain syystä yhdistykset eivät onnistu saamaan jäsenistöönsä uusia tulokkaita.

^{Pohjois-Karjalan} journalistiyhdistys oli vuosia sitten samassa tilanteessa. Yhdistyksen hallituksen jäsenet alkoivat lähestyä eläkeikää, ja uusia jäseniä alettiin etsiä mukaan. Kun ensimmäinen nuoremman polven journalisti saatiin innostettua mukaan, meni vain muutama vuosi, kun hallituksen ikärakenne oli muuttunut olennaisesti. Yhdistyksessä haluttiin, että joka vuosi hallitukseen hankittaisiin jäseneksi yksi uusi jäsen.

Nuorempien hallituksen jäsenten myötä todennäköisesti myös yhdistyksen toiminta alkoi muuttua. Ainakin sen tuottama vappulehti ”Sulkasato” koki täydellisen uudistuksen. Vuosikymmeniä sitten toimineet juttutyypit tipahtivat pois satiirijulkaisun sivuilta, vaikka osa jäsenistöstä huhuilikin niiden perään. Syy, miksi vappulehteä ylipäätään jaksettiin tehdä isolla innolla ja porukalla, oli juuri siinä, että siitä tehtiin omanlainen.

^Esimerkki journalistiyhdistyksestä kertoo siitä, että eri ikäiset ihmiset voivat kokea yhdistysten toiminnan kovin eri tavoin. Uudistumista voidaan yrittää toteuttaa pikkuhiljaa, mutta tärkeää on, että uudet jäsenet tulevat aidosti kuulluiksi. Toimintaa kannattaa uudistaa rohkeasti, ja pyytää uusia ihmisiä mukaan ajatuksella, että asioita tehdään uusin silmin. Toki paikkakunnilla, jossa väki vähenee ja ikääntyy, uudistumishalusta huolimatta uusien jäsenten mukaan saaminen voi olla iso haaste.