Seurakunta tänään: kiire on tunne, johon voimme vaikuttaa

Hei, yksi jouluhöperö täällä. Huomasin ihmeekseni, että myös vuosi sitten olin kirjoittanut Piekkariin joulun alla. Hauska sattuma, kun sydämeltäni olen niin jouluihminen kuin olla ja voi. Vuosi sitten olin kirjoittanut siitä, miten joulumieli oli kadoksissa vaikka puitteet olivatkin ”kunnossa”. Koti oli valmisteltu joulukuntoon, lahjoja oli ostettu ja herkkuja leivottu. Väsymys oli silti vienyt voiton joulumieleltä. Voin kuitenkin kertoa, että sieltä se joulumieli tuli kuitenkin.

Nyt kun kirjoitan tätä, on jouluviikko. Kolme yötä jouluun. Joulumieli on hiipinyt tänä vuonna jo hyvissä ajoin ja sydämessä on lämmin ja odottava tunne. Kirjoitus kuitenkin ilmestyy vasta Viattomien lasten päivänä, jolloin joku voisi sanoa joulun jo olevan ohi. Itse rakastan adventtiajan odotusta ja valmistautumista, mutta minulle joulu alkaa vasta jouluaatosta ja kestää loppiaiseen asti. Pidän kynsin ja hampain kiinni joulun tuomasta rauhasta ja rentoudesta (no niin rennosta, kun neljän lapsen kanssa voi olla!) ja vietän joulua loppiaiseen asti. Tuo aika on yhdessäolon ja levon aikaa. Syksy on takana ja kevät edessä. On aika vetää happea ja nauttia.

Näin ei ole ollut kuitenkaan aina. Muistan ajan, jolloin joulu loppui kohdallani tapaninpäivään. Joulukoristeet kerättiin takaisin vintille ja aloitettiin uudesta vuodesta töhötys. Ikä on tehnyt tässäkin tehtävänsä. Nykyään osaa arvostaa kiireettömyyttä ja rauhallista yhdessäoloa. Nyt joululomalle ei ole tehty muita suunnitelmia kuin yhdessä kotona olo. Kenties kyläilyä puolin ja toisin sukulaisten ja ystävien kanssa, koska sitä tässä sielu kaipaa ja tarvitsee. Lähimmäisen rakkautta. Aikaa itselle ja toisille. Ilman kiirettä ja aikataulua. Ilman painetta muistettavista asioista, töistä ja harrastuksista.

Kehotan sinuakin huokaisemaan hiukan. Kiire on tunne, johon voimme vaikuttaa itse. Kun lopettaa ylimääräisen pyörinnän ja hyörinnän ja antaa itsensä levätä välillä, jaksaa taas kummasti eteenpäin. Veikkaanpa, että ensimmäisenä jouluna myös kaikki hälinä ja kiire lakkasivat hetkeksi, kun kaikki kerääntyivät Jeesus-lapsen seimen ympärille ihmettelemään tuota pientä ihmettä. Tuosta ensimmäisestä joulusta välittyy edelleen se rauha tähän meidän joulun aikaamme, jos vain annamme sille mahdollisuuden.

Levollista joulun aikaa ja kiireettömämpää ensi vuotta!

Nuorisotyönohjaaja, Kontiolahden seurakunta