Marko Tuovisen valokuvanäyttely Kontiolahden Rosalindassa tarjoaa hetken viivähdyksiä luonnon parissa
Marko Tuovinen toivoo voivansa kuvillaan herättää ajatuksia ja tuoda iloa katsojilleen. Kuva: Kaisa Keränen
Kontiolahtelaisen kahvila Rosalindan seiniä koristamaan on aseteltu luontoaiheisia valokuvia. Kuvat ottanut Marko Tuovinen on saapunut tuomaan esille vielä postin jälkijunassa toimittamat teokset, joista yhdessä elämänsä ensi hetkiä tarkastelevat somat harmaalokin poikaset.
Jo esillä olevat teokset kiinnittävät useiden kahvilavieraiden huomion, ja Tuovinen saakin vastailla runsaisiin kysymyksiin kuvauspaikoista. Tunnistaapa eräs ilahtuneena kelottuneen kannon koristaman rantaviivan omilta erästelyreissuiltaan Ilomantsin suunnalla.
Ruskaa ja lunneja
Lieksalaislähtöinen Tuovinen kotiutui Kontiolahdelle Ilomantsin kautta, ja useat noin kymmenen vuoden aikana otetut kuvat ovatkin Ilomantsissa kuvattuja. Komeita maisemia on löytynyt myös Kontiolahdelta, sen voi todeta katsellessaan Ryläyksen ruskaa -nimistä kuvaa. Kuvia on myös muualta Pohjois-Karjalasta, mutta lokit ja lunnit ajattivat Norjaan Hornoyan lintusaarelle saakka.
– Yksi karhukuvakin piti mukaan laittaa, kun näin Kontiolahdella sentään ollaan, Tuovinen naurahtaa.
Tuovinen on halunnut asettaa esille sellaisia maisemia, jotka ovat sykähdyttäneet häntä jollain tavalla, mutta eivät välttämättä ole suurelle yleisölle niin tunnettuja.
– Esimerkiksi Kolilta ei ole tässä näyttelyssä yhtään kuvaa.
Iloa kanssaihmisille
Tuovinen kertoo tutustuneensa valokuvaamiseen noin 15 vuotta sitten, minkä jälkeen harrastus vähitellen syveni ja välineistö lisääntyi. Oppia hän kävi ottamassa aikuis- sekä kansalaisopiston valokuvauskursseilta ja itsenäisesti opiskellen.
– Sitten tuli sellainen hetki elämässä, että halusin minimoida kaiken negatiivisen elämästäni. En kuunnellut edes uutisia. Luonto on minulle aina ollut henkireikä. Menin vain luontoon ja huomasin, että kameran linssin läpi siihen hetkeen hiljentyminen kävi luontevimmin.
Tuovinen on pitänyt pari näyttelyä jo Ilomantsissa asuessaan. Tässä näyttelyssä on pari samaa kuvaa kuin edellisissä, mutta suurin osa on ensi kertaa esillä. Tuovinen halusi ilahduttaa muitakin vuosien varrella kertyneellä materiaalilla.
– Jos näillä kuvilla saattaisi herättää joitain ajatuksia, ja voisin iloa tuottaa jollekulle toisellekin. Se ajatus tai edes mahdollisuus siitä sai asettamaan tämän näyttelyn, Tuovinen päättää.
