play
Marko Puhakan mukaan koko reissun jännitys piilee siinä, miten vanhat ajopelit kestävät.

Marko Puhakan mukaan koko reissun jännitys piilee siinä, miten vanhat ajopelit kestävät. Kuva: Kati Honkanen

Huumorimieltä matkaan ja mopon keula kohti pohjoista

Kati Honkanen

Evästä, työkaluja, lämmintä vaatetta ja ennen kaikkea rutkasti huumorimieltä. Sitä kaikkea tarvitaan, kun lähdetään ajamaan vanhoilla mopoilla yhtä soittoa lähes 500 kilometriä.

– Ajatus lähti siitä, kun joku sanoi huumorimielellä, että eiköhän ajeta mopolla Rukalle, kertoo Marko Puhakka.

Kyseessä on enolaisen kaveriporukan tempaus, joka toteutettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Ajatus jalostui alkuperäisestä niin, että päätettiin ajaa 24 tuntia kohti pohjoista ja katsoa, minne asti päästään. Viime vuonna matka lopetettiin 22 tunnin jälkeen Rukalle. Viime viikon tiistaina kuuden hengen porukka starttasi jälleen Enosta suuntana Ruka.

– Eihän sitä tiedä, päästäänkö Ahvenista pidemmälle, Puhakka tuumi ennen lähtöä.

Koko reissun jännitys piileekin porukan mukaan juuri siinä, että ajopelit ovat pääosin 60–70-luvulta.

– Uudemmat mopot kestävät liian hyvin. Tästä hommasta menisi idea kokonaan, Puhakka sanoo.

Pienempiä teitä

Matkaan lähdettiin aamukuudelta lähes samalla kokoonpanolla kuin viime kesänä. Edellisellä reissulla kuudesta moposta kolme pääsi Rukalle asti.

– Ensimmäinen hyytyi Suomussalmella ja toinenkin varmaan ihan myötätunnosta. Kolmas vähän sen jälkeen. Mutta Suomussalmelle asti kuitenkin kesti kaikki, Marko Puhakka sanoo.

Seurueen perään lähtee huoltoauto, joka poimii kyytiinsä matkanvarrelle mahdollisesti jäävät. Myös matka takaisin Enoon taittuu autokyydillä.

– Takaisin ei enää ajeta. Kyllä ukot on aika hiljaisia tulomatkalla, Puhakka hymyilee.

Matka kulkee karkeasti reittiä Lieksa–Kuhmo–Kuusamo.

– Ajellaan pienempiä teitä, joilla on vähemmän liikennettä.

Samasta syystä reissu suuntautuu pohjoiseen eikä etelään päin. Matkaa on tarkoitus taittaa rauhalliseen tahtiin.

– Eihän näillä kovaa pääsekään, mutta jos näin vanhoilla vehkeillä ajaa kaasu pohjassa, niin nehän leipoo. Edullinen tämä reissu on, viime vuonna minulla meni yhdeksän litraa bensaa, Puhakka kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Jontte Koljosen mopossa on kuljetustilaa katolla.

Jontte Koljosen mopossa on kuljetustilaa katolla. Kuva: Kati Honkanen

Hieno porukka

Vaikka päiväksi on luvassa hellelukemia, on vaatetta oltava mukana reilusti.

– Se viime vuonna vähän yllätti, kun päivällä oli lämmin, mutta yöllä Kuusamossa nollassa, Marko Puhakka muistelee.

Tavarat kulkevat mukana esimerkiksi tarakalle viritellyissä muovilaatikoissa. Myös evästä on oltava riittämiin, sillä yöllä sitä ei enää mistään saa.

– Viime kesänä viimeinen auki oleva paikka oli Suomussalmen Teboil iltayhdeksään asti.

Puhakka kiittelee hienoa kaveriporukkaa, joka lähtee ennakkoluulottomasti mukaan hulluihinkin ideoihin.

– Jos joku ehdottaa jotain, sitä lähetään toteuttamaan, jos se vaan on mahdollista. Tai ennen kaikkea laillista. Mitään järkeähän tässä ei ole, hän toteaa porukan valmistautuessa taipaleelle.

– Minä en lähtisikään, jos tässä olisi jotain järkeä, huikkaa Jontte Koljonen.

Tämänvuotinen reissu meni vielä edellistäkin paremmin ja kaikki matkaan lähteneet pääsivät aikataulussa Rukalle asti.

Kuva: Marko Puhakka