Leveä ovi ja matala kynnys: Uimaharjun Kasari on kaikkien yhteinen olohuone
Kasari on toiminut nykyisissä tiloissa Uimaharjun keskustassa vuodesta 2017. Kuva: Kati Honkanen
Kun Uimaharjun Kasari ry perustettiin vuonna 1995, oli yhdistyksen perustamiskirjassa kohderyhmäksi mainittu yksinäiset, työttömät ja eläkeläiset.
– Mutta toiminta on laajentunut ja ihan kaikki toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Niin paljon, kuin vaan porukkaa mahtuu, hymyilee Tuula Ihalainen, yksi Kasarin vapaaehtoistoimijoista.
Kasari toimii Uimaharjun keskustassa vanhassa remontoidussa rintamamiestalossa. Keskiviikkoaamuna sisällä leijailee ruuan tuoksu, on lounaspäivä, ja keittiössä valmistuu maksakastiketta lisukkeineen, joihin kuuluvat muun muassa tuoreet sämpylät. Keittiössä häärivät keittiövastaava Aila Ikonen sekä Päivi Lappalainen ja Seija Nuutinen.
– Täällä käy ruokailijoita yleensä 10–15, joskus yli kaksikymmentäkin, Ikonen kertoo.
– Lisäksi täältä ostetaan lounasta mukaan ja sitä myös toimitetaan koteihin, Ihalainen lisää.
Kasarin toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin.
– Meille voi myös tulla työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan tai töihin palkkatuella, Ihalainen sanoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tuula Ihalaisen mukaan Kasarin tiloissa järjestyy juhla kuin juhla maksimissaan 30 hengelle. Kuva: Kati Honkanen
Yhteistyön voimaa
Kasari on kaikelle väelle avoinna kahtena päivänä viikossa, jolloin sieltä saa myös lounasta. Tyhjillään talo ei kuitenkaan muinakaan aikoina ole.
– Täällä kokoontuu yhdistyksiä ja järjestöjä, ja myös seurakunta pitää täällä tilaisuuksia, Tuula Ihalainen kertoo.
Lisäksi Kasarin tiloja voi vuokrata esimerkiksi pienimuotoisten juhlien järjestämiseen. Tilaa on noin 30 vieraalle.
– Täällä on pidetty esimerkiksi häitä, muistotilaisuuksia ja syntymäpäiviä, Aila Ikonen sanoo.
– Meidän henkilökunta pystyy tekemään ihan minkälaisen juhlan vaan. Eikä talon vuokra päätä huimaa, Ihalainen lupaa.
SPR:n Uimaharjun osasto pitää Kasarille neuvontapistettä kerran kuussa.
– SPR:n kanssa tehdään muutenkin paljon yhteistyötä. Sekä myös muiden yhdistysten ja paikallisten kauppiaiden kanssa, Ihalainen toteaa.
Yksi iso voimanponnistus on viime joulun alla jo neljättä kertaa järjestetty ilmainen jouluruokailu yhteistyössä SPR:n ja kauppiaiden kanssa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Keittiövastaava Aila Ikonen valmisteli lounasta viime viikon keskiviikkona. Kuva: Kati Honkanen
Kätten jälki näkyy
Perimmäisenä ajatuksena Kasarin toiminnassa on kuitenkin olla yhteinen olohuone ja kohtaamispaikka, jossa kaikilla on mukava olla.
– Meillä on vakiokävijöitä, joiden kanssa halataan jo eteisessä. Sitten itketään tai nauretaan tai vaikka lauletaan yhdessä. Pyritään siihen, ettei kukaan kokisi yksinäisyyttä, Tuula Ihalainen sanoo.
Hän itse on toiminut aiemmin yhdistyksen varapuheenjohtajana ja tiedottajana. Nykyisin hän on mukana vapaaehtoisena.
– Järjestötyö vaatii ihan hirveän paljon, on organisointia, järjestämistä, asioista huolehtimista. Me onkin nyt luovutettu viralliset asiat miesten käsiin, ja me hoidetaan käytännön asiat, Ihalainen sanoo antaa ison kiitoksen yhdistyksen puheenjohtaja Mikko Röngälle ja sihteeri Seppo Rädylle.
Ihalaisen mukaan vapaaehtoistyö antaa paljon myös itselle.
– Tässä saa tavata ihmisiä ja näkee kättensä jälkiä. Parasta on, kun joku tulee sanomaan, että ”Ai kun oli kiva olla täällä ja ruoka oli hyvää” ja lähtee iloisella mielellä pois. Meidän tärkein tehtävä on saada ihmiset viihtymään, hän summaa.
Päivä kerrallaan
Kasari toimi aiemmin viereisessä talossa, nykyisen talon yhdistys lunasti vuonna 2017. Ensi vuosi on yhdistyksen perustamisen 30-vuotisjuhlavuosi.
– Siihen pitäisi ruveta kehittelemään jotain. Mutta mennään päivä kerrallaan, Tuula Ihalainen sanoo.
Hän toteaa Kasaria, kuten monia muitakin yhdistyksiä, vaivaavan kroonisen rahapulan.
– Tuloja on se, mitä tilojen vuokraamisesta ja ruuasta saadaan. Sillä pitää maksaa vesilasku, sähkölasku, tontin vuokra... hän luettelee.
Vaikka Kasari on merkitty yhdistysrekisteriin vuonna 1995, on se toiminut epävirallisesti jo ennen sitä.
– Miten kauan, sitä me ei tiedetä. Yhdistyksen perustajajäseniäkään ei mahda olla enää elossa, Aila Ikonen ja Tuula Ihalainen arvelevat.
Myöskään Kasari-nimen alkuperästä he eivät ole varmoja: lieneekö sen taustalla pitkäkahvainen kattila vai 80-luku. Joka tapauksessa yhdistyksen alkuperäinen ajatus kohtaamispaikasta on säilynyt, tosin kohderyhmä on laajentunut.
– Meillä on leveät ovet ja matalat kynnykset, kaikille on tilaa ja mahdollisuus tulla tänne, Ihalainen vakuuttaa.