Seurakunta tänään: Vanha kirkkolaulu on kestänyt aikaa
Kuva: Kati Honkanen
Edellisenä lauantai-iltana vietettiin Lehmon seurakuntakodilla vesperiä, yhtä päivän suurista rukoushetkistä viidenteen pääsiäisen jälkeiseen sunnuntaihin liittyen. Lauloimme hymnejä sekä vanhojen antifonien kehystämiä psalmeja ja Uuden testamentin tekstejä. Lisäksi virsikirjasta valikoitui jokunen varsin harvoin laulettu virsi, joiden kautta kirkkolaulu ja mikseipä koko kirkon historia sai lisää syvyyttä.
Virren 549 Isämme, kiitos päivästä alkuperäisen latinankielisen tekstin Deus, creator omnium, Jumala, kaiken luoja, on kirjoittanut kirkkoisä ja Milanon piispa Aurelius Ambrosius ilmeisesti vuonna 387. Vuosi on muuten sama, jolloin tämä kastoi toisen kirkkoisän, Augustinuksen. 300-luvun lopussa kirjoittamissaan Tunnustuksiensa yhdeksännessä kirjassa Augustinus kertoo tästä hymnistä.
Augustinus kuvaa, kuinka hänen äitinsä hautajaisissa suru vain ruokkii itseään. Seuraavaksi kirkkoisä menee kylpyyn, koska hän on kuullut kreikkalaisten kutsuvan tätä ”paikaksi, jossa vaivat heitetään pois”. Kylpykään ei auta. Mentyään nukkumaan ja herättyään aamulla vointi on jo parempi. Augustinus kertoo maatessaan vuoteessaan muistavansa Ambrosiuksen säkeet Otto Lakan (1947) käännöksen mukaan:
Oi Luoja maan ja taivasten,
Sä hallitsija kaikkien,
Sä päivähämme valon tuot,
Sä yöllä levon armaan suot.
Sä jäsenemme väsyneet
Virvoitat, työstä uupuneet.
Sä masentuneet mielemme
Taas nostat, poistat murheemme.
Hymnin sanojen myötä Augustinus alkaa muistella äitiään, tai kuten hän tätä kutsuu, Herran palvelijatarta samoin tuntein kuin ennenkin. Muistellessaan äitinsä luottavaisuutta ja palvelevaisuutta Augustinuksen tekee ”mieli itkeä Sinun kasvojen edessä, itkeä häntä ja hänen puolestansa, itkeä itseäni ja itseni puolesta”.
Ambrosiuksen hymni on hänelle tyypillisesti kahdeksansäkeistöisenä laulettavissa ja tutkittavissa myös vuonna 2021 ilmestyneessä latinalais-suomalaisessa hymnikirjassa Hymnariumissa. Ambrosiuksen sanat ovat kestäneet aikaa jo yli 1 600 vuotta. Hymni voi edelleen vaikuttaa samoin kuin se uunituoreena puhutteli Augustinusta.
