Kolumni: Hyssyttelystä kohti laajempaa kulttuuritarjontaa

Hiljaista kuin kirjastossa. Me varttuneemman sukupolven edustajat opimme lapsena, ettei kirjastossa saanut pitää ylimääräistä ääntä. Vaikkei omassa lapsuudessani kirjaston seinillä enää Hiljaisuus-kylttejä ollutkaan, oli paikan henki sellainen, että siellä puhuttiin mahdollisimman vähän ja sekin vähä kuiskaamalla. Kirjastomaailma on noista päivistä muuttunut huimasti. Paikasta, jonne tultiin lainaamaan tai lukemaan kirjoja, on tullut paikka, jossa järjestetään tapahtumia ja jonne tullaan viettämään aikaa, muutenkin kuin kirjojen parissa.