Seurakunta tänään: Taivas varjele mitä sieltä taas tulee

Keväthuuma etenee joukkuepelien muodossa. Yhtä lailla lähenee loma ja kesälaitumet. Kirkkovuosikin jatkaa kulkuaan ja samalla elämme helluntain jälkeistä aikaa.

Helluntai, Seurakunnan syntymäpäivä ja yhteyden päivä. Samalla se on Pyhän Hengen vuodattamisen juhla.

Johanneksen evankeliumista pieni pätkä helluntain tekstiä:

Jeesus sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen Puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä Puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”

Mustanpuhuva kumilaatta tipahtaa jäälle. Maalinsa takaa paha vihollinen kiihdyttää vauhtiaan. Tarkoituksena on venyttää vastakkaisen päädyn maaliverkkoa, saada ihmisten päät painuksiin, murskata unelmat. Vauhti kiihtyy, keskialue ylittyy, mutta siniviivan tuntumassa matka tyrehtyy. Vastassa on Puolustaja, hyvä Puolustaja.

Miten hyvä Puolustaja toimii, kun paha vihollinen hyökkää? Ehkä hän uhrautuu joukkueensa puolesta, heittäytyy kiekon eteen. Hän ohjaa peliä laitoihin, estää ja taklaa. Hän pelaa kovaa peliä. Saattaa käyttää mailaansa, ronkkia ja koukkia. Vetää ehkä jalat alta. Kummallista kyllä, mutta hänelle ei jäähyaition luukku aukea. Hän ei tunne käsitteitä kaksi minuuttia tai kymppi, ei liioin peli- eikä ottelurangaistuksia. Ehkä hänellä ei ole tarvetta sellaisiin.

Melkoinen pelikaveri hän on myös siinä suhteessa, ettei vaihtoaitionkaan luukku aukea. Ei ilmeisesti reidet hapota, kun luistin kulkee koko erän. Itse asiassa Hän jaksaa polkea koko 60 minuuttia ja jatkoerät päälle. Hän saattaa kyllä tuskissaan hikoilla jopa verta, mutta silti luistin kulkee.

Hyvä Puolustaja toimii myös, kun joukkuetoveri alkaa itsekkäästi pelata omaa peliään, sooloilla, menettää ja siten epäonnistua. Silloin Hän lohduttaa ja rohkaisee. Hän on myös todellinen pukuhuonepelaaja. Tauoilla ja väliajalla hyvä Puolustaja herättää ja luo joukkueeseensa uutta uskoa ja sitten tietysti ylläpitää sitä.

Outoa on, ettei Hän keiku pistetilastojen kärjessä. Tuollaisella peliajalla luulisi saldon olevan enemmän kuin 0+0. Ei Häntä liioin palkita parhaan pelaajan pokaaleilla eikä valita tähdistökentällisiin. Ehkä Hänelle kaikkein tärkeintä onkin se, että päätösvihellyksen soidessa omissa ei ole soinut, koko joukkue on koolla ja vaihtoaition luukku pysyy raollaan.

Taivas varjelkoon, ettei paha vihollinen saisi sinussa mitään valtaa. Ei nyt eikä milloinkaan.

Klaus taklaus Tefke, Kontiolahden seurakunta