Seurakunta tänään: Sanat lohduttavat
Kuva: Kati Honkanen
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Tämän viikon sunnuntaita sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Yksi tutuimpia ja rakastetuimpia Raamatun kohtia on ns. paimenpsalmi, psalmista 23 – näin myös itselleni. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan, meistä jokaisesta. Hyvän paimenen psalmi tuo sanoillaan ja tuttuudellaan turvallisuutta monelle ihmiselle, niin työn ja kuormien uuvuttamille kuin hetkessä, jossa elämän rajallisuus kohtaa tuoden lohtua.
Koin psalmitekstin lohduttavan viestin elävästi helmikuussa osallistuessani uusille papeille järjestettävään kolmipäiväiseen hiljaisuuden retriittiin. Rauhoittuminen ja hiljentyminen keskellä työviikkoa ei näyttänyt onnistuvan.
Retriitin ”hyvä paimen”, ohjaajani kuunteli huoltani ja ohjasi minut Vanhan Testamentin Hesekielin kirjan pariin. Pysähdyin luvun 34 jakeiden 15–16 äärelle: Minä kaitsen itse lampaitani ja vien ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta.
Nämä lohdulliset sanat toivat siihen hetkeen levon ja rauhan sisimpääni. Kiitin Jumalaa, kiitin ohjaajaani. Sain jälleen kerran todeta elävästi, kuinka Jumala toimii meidän keskuudessamme!
Hyvä Paimen rakastaa omia lampaitaan opastaen ja lohduttaen ja hoitaen, kun uuvumme matkallamme. Tämän Paimenen seurassa tiedämme, ettemme koskaan ole yksin. Hän ei koskaan hylkää meitä. Hyvä Paimen kulkee rinnallamme elämämme kipukohdissa, pimeissä laaksoissa ja on erityisesti lähellä heitä, joilla on särkynyt sydän. Hän huolehtii ja kantaa heikointakin lammastaan, eikä jätä ketään yksin ja turvattomaksi. Hyvän Paimenen johdatuksessa emme tarvitse pelätä, vaan voimme luottaa siihen, että Hän johtaa laumaansa ikuista kotia kohti ja tekee kaikkensa, ettei yksikään, ei se heikoinkaan, jää matkalle.
Haluan toivottaa sinulle siunattua ja lämmintä kevättä virren 378 sanoin: Kaitse, Jeesus, paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä olen ilman sinua. Luonasi saan turvan parhaan, auta, etten koskaan harhaan läheltäsi joutuisi, laumastasi luopuisi.