Kolumni: Koululiikunnan arviointi uusiksi

Viime vuosina on puhuttu paljon lasten ja nuorten säännöllisen liikunnan vähenemisestä, mutta mielestäni aikuisten täytyisi miettiä syitä siihen hieman älypuhelimia pidemmälle. Vaikka nuorten liikkumattomuuden syynä pidetään nopeasti yleistyneitä älylaitteita, mikä voi osittain myös pitää paikkaansa, niin kehottaisin silti jokaista vanhempaa, kenen nuori tai nuoret eivät liiku vapaa-aikanaan tarpeeksi, kysymään heiltä, pitävätkö he koululiikunnasta.

Itse henkilökohtaisesti pidän liikunnasta ja harrastan sitä säännöllisesti, mutta silti jos joku kysyisi minulta inhokkiaineitani koulussa, liikunta olisi aivan listani kärjessä. Miksi koululiikunnasta annetaan edes arvosanoja? Miksi, jos et ole erikseen liikuntaluokalla, opettajat arvioivat sitä, kuinka kauas pystyt lyömään pallon pesäpallossa tai osaatko tehdä takaperin voltin jaloillesi? Ymmärrän sen, että liikuntatunneilla arvioidaan osallistumista ja yrittämistä, mutta kun se ei riitä. Nimittäin olen huomannut, että jos haluat saada liikunnasta todistukseesi numeron 9 tai 10, sinun tulee joko harrastaa aktiivisesti jotain urheilulajia, jossa olet lähes täydellinen, tai olla parempi kuin hyvä suurimmassa osassa lajeista, joita liikuntatunneilla käydään läpi.

^Haluan, että mietit päässäsi hypoteettisen tilanteen. On kevät ja arvioinnit alkavat, olet koko lukuvuoden toiminut täysin opettajan ohjeiden mukaisesti, kannustanut tunneilla muita, pitänyt yllä hyvää luokkahenkeä sekä yrittänyt ja osallistunut aina kun voit. Mutta kun opettajasi kutsuu sinut arviointikeskusteluun saat kuulla, että olet saamassa todistukseesi 8 vain, koska et ole parempi kuin hyvä missään lajissa. Itseäni alkaisi ainakin ärsyttää äskettäin kuvailemani tilanne, ja jos totta puhutaan, en luultavasti jaksaisi edes yrittää seuraavana vuonna yhtä paljon, koska tietäisin, että vaikka yrittäisin miten kovasti tahansa, en yltäisi yli kahdeksan tasolle.

Koululiikunnan tarkoituksenahan olisi lisätä lasten ja nuorten liikuntamotivaatiota ja kannustaa liikkumaan, mutta ainakin minulle se tekee päinvastoin. Se, että sinua ja tekemiäsi arvioidaan ympäristössä, jossa et muutenkaan ole vapaaehtoisesti, tekee koululiikunnasta inhottavan ja epämukavan kokemuksen. Jos et ole menossa yhdeksännen luokan jälkeen liikuntalukioon tai ammattikouluun opiskelemaan liikunnaohjausta tai vastaavaa, niin en ymmärrä, miksi liikunnan arvionti on tarpeellista. Liikunnan numero ei vaikuta juuri ollenkaan, kun haet esimerkiksi lukioon tai ammattikouluun. Yhteenvetona: liikunta on tärkeää ja hyväksi ihmisille, mutta koululiikunnan arviointijärjestelmä ei ole.

Kirjoittaja oli Pielisjokiseudussa TET-harjoittelussa.