Seurakunta tänään: Paastonaika pysäyttää pohtimaan elämää

Tuhkakeskiviikko ja ystävänpäivä osuivat tänä vuonna samalle päivälle. Eilen tuhkakeskiviikko johdatti aloittamaan paastonajan ja ystävänpäivä kutsui muistamaan ystäviä kortein, viestein tai vaikkapa kakkukahvein.

Tuhkakeskiviikko kutsuu paastonmatkalle, kulkemaan Jeesuksen seurassa kohti Golgatan ristiä – hetkeä, jolloin hän kuoli puolestamme ja sovitti syntimme. Tuhkakeskiviikko kutsuu paastonmatkalla myös pysähtymään ja pohtimaan omaa elämää. Onko siinä jotain turhaa, josta voisin luopua? Olisiko hyvä jarruttaa kiireen keskellä ja muistaa levätä? Onko lähelläni ihmisiä, jotka kaipaisivat yhteydenottoa, juttukaveria ja ihmistä, jolla olisi aikaa kuunnella?

Tämä saa ajatukset siirtymään ystävänpäivään. Silloin muistetaan niitä ihmisiä, jotka kulkevat elämässä aina mukana. Ystäviä, joiden kanssa voi luottamuksella jakaa ajatuksiaan ja tuntojaan. Ystäviä, jotka pysyvät rinnalla niin hyvinä kuin haastavinakin hetkinä.

Olisiko paastonaika hyvä hetki miettiä, miten voisin olla lähimmäinen paitsi ystävilleni, myös muille lähelläni oleville ihmisille? Olisiko minulla aikaa pysähtyä ja huomata heidät, jotka jäävät ilman ystävänpäiväkorttia tai kohti katsomista?

Paastonmatkalla, kuten jokaisena päivänä, on hyvä muistaa, että Jeesus on ystävä, joka on aina lähellä. Hän on valmistanut ihmisille lahjoista suurimman eli pelastuksen ja kutsuu jokaista seuraansa. Häneen luottaen voi virren sanoin todeta:

”Ystävä sä lapsien,

katso minuun pienehen.

Minne käynkin maailmassa,

sinä olet hoitamassa.

Onni täällä vaihtelee.

taivaan Isä suojelee.”

(Virsi 492:1)

Siunattua paastonaikaa!