Kailaheimo tarkastelee Augustinuksen opetuksia
Markku Kailaheimon hyllystä löytyy useampi Augustinuksen teos. Kailaheimo viehättyi kirkkoisän käyttämästä kielestä, mutta tämän hengellinen julistus ei häntä puhuttele. Kuva: Tea Ikonen
Kontiolahtelainen kirjailija Markku Kailaheimo on julkaissut viidennen kirjansa Contra Augustinum pro Hippocrate. Kirjan filosofis-teologiset esseet ruotivat kirkkoisä Augustinuksen opetusten ristiriitaisuuksia. Markku Kailaheimo on sivunnut Augustinusta jonkin verran jo aiemmissa, stoalaista filosofiaa käsittelevissä teoksissaan. Hän kiinnostui aikoinaan Augustinuksesta, koska kirkkoisä ihaili ja jäljitteli kirjoituksissaan roomalaisen filosofi ja kirjailija Ciceron retoriikkaa.
– Cicero on minulle tärkeä antiikin lähde. Ihailen hänen kieltään. Minulla on 11 suomennosta Augustinukselta siksi, että myös hänen ilmaisunsa miellyttää.
Kailaheimoa kiinnostaa myös Augustinuksen filosofinen ote, mutta kirkkoisän hengellinen julistus ei häntä puhuttele.
– Kun oli noin paljon tullut Augustinuksen kirjoja hankittua, oli väistämätöntä, että kirjoitan niistä jotain erikseen, kun stoalaisuuskin oli jo ammennettu neljään kirjaan.
Monia ristiriitaisuuksia
Kailaheimon kirjan julkistamistilaisuutta vietettiin 2. toukokuuta Kontiotuvalla, mutta kirjan kirjoitusprosessi alkoi jo vuonna 2019. Tuolloin kirjaan päätynyt Sisälsivätkö varhaiskirkon tulkinnat Jeesuksen inkarnaatiosta hippokraattisen oletuksen -essee julkaistiin Vartija-lehdessä. Sen ympärille Kailaheimo alkoi rakentaa kirjan muutakin sisältöä. Lopulta kirjaan tuli neljä esseetä ja yksi pakina.
Esseissään Kailaheimo kritisoi Augustinusta muun muassa siitä, että tämä saarnaa rinnan armo-opin kanssa pelastuksesta, joka saavutetaan rakastamalla lähimmäistä. Kailaheimo toteaa Augustinuksen painottavan armoa eri tavalla sen mukaan, kuka on vastaanottaja: lukutaidottomalle kansalle kirkkoisä vilauttaa mahdollisuutta päästä rukouksillaan Jumalan suosioon. Oppineille Augustinus alleviivaa pelastusta vain Jumalan armosta pelotellakseen näitä ylpeilemästä omilla kyvyillään.
Kailaheimo kritisoi Augustinusta myös siitä, kuinka tämä siteeraa maallisia lähteitä valikoiden: astrologiaa vastustaessaan kirkkoisä vetoaa maalliseen auktoriteettiin, Hippokrateeseen, joka kuitenkin Kailaheimon mukaan piti tähtitiedettä olennaisena osana lääketiedettä.
– Augustinuksella on ollut monessa kohdassa ristiriitaisuuksia. Hän käyttää lähteinään sitä, mitä tarvitsee omaan selitykseensä, mutta ei huomioi kokonaisuutta.
Lisäksi Kailaheimo peilaa varhaiskirkossa esitettyjä näkemyksiä Jeesuksen inkarnaatiosta Hippokrateen samankaltaisuusperiaatteeseen. Sen mukaan samanlaisella parannetaan samanlaista. Hän myös tarkastelee Hippokrateen lääkäri-ideaalia jumalallisesta lääkäri-filosofista ja sen soveltamista filosofian ja teologian yhteyteen.
Käännökset antoisia
Kaikki tekstit valmistuivat vuoden 2019 aikana, mutta kustantajan löytäminen vei aikansa. Lopulta kirjan kustansi Atrain & Nord -kustantamo, joka kustansi myös Kailaheimon edellisen kirjan.
Kailaheimo kokee yhdeksi kirjoitusprosessin antoisimmista puolista alkuperäistekstien käännösten selvittämisen. Siinä kirjailijaa ovat auttaneet muun muassa Ciceroa kääntänyt Veli-Matti Rissanen, Seneca-kääntäjä Antti T. Oikarinen ja kreikan osaaja Antti Lampinen.
Kailaheimo pyrkii kirjoittamaan kirjansa mahdollisimman yleistajuisesti.
– Filosofiaan liitetään ennakkokäsitys, että se on pilvissä leijailemista, jolla ei ole mitään tekemistä arjen kanssa. Mutta kyllähän jokaisella on jonkinlaiset arvot ja vakaumus. Nehän ovat eettistä pohdintaa, jota asioista käydään, Kailaheimo huomauttaa.
Augustinuksesta kirjailija ei enää aio jatkaa. Hänellä on valmiina liuta esseitä, jotka kommentoivat muutama vuosi sitten suomeksi julkaistuja Ciceron kirjeitä. Kustantaja niille on hakusessa.