Seurakunta tänään: Onko ihmiselämä mahdollista ilman rakkautta?
Kuva: Kati Honkanen
Voi olla, että elämä sinänsä on mahdollista ilman rakkautta, mutta mitä sellainen elämä olisi? Vanhempi kansakoulun käynyt väki saattaa muistaa Sakari Topeliuksen sadun Kasper-nimisestä pojasta, joka ei saanut oppia mitään. Sadun esikuvana on Kaspar Hauser -niminen 1800-luvun alkupuolella Nurnbergin kaupungissa Saksassa elänyt poika. Hänellä oli noin 16-vuotiaana löydettäessä mukanaan kaksi kirjettä, joiden perusteella hän oli hylätty lapsi, jonka äiti ei pystynyt huolehtimaan hänestä. Molemmat kirjeet vaikuttavat antavan valheellista tietoa. Löytämisen jälkeen Kaspar päätyy yliopiston professorin Georg Friedrich Daumerin huostaan.
Kaspar ei syönyt kuin karkeaa leipää ja joi vain vettä. Lisäksi hän kavahti kirkasta valoa eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Löydettäessä Kaspar ei osannut puhua kuin muutamia sanoja. Hän hoki lauseita ”minä olen Kaspar Hauser” ja ”haluan olla ratsastaja kuten isä”. Kaspar oppi kuitenkin hämmästyttävän nopeasti puhumaan, jolloin hän pystyi myös kuvailemaan ja kertomaan oloja, joissa hän oli elänyt ja mitä hän oli kokenut.
Kasparin mukaan häntä pidettiin pimeässä äänieristetyssä huoneessa tai laatikossa, jossa hän ei mahtunut seisomaan eikä makaamaan suorana. Hänelle oli tarjoiltu ruuaksi vain leipää sekä vettä ja silloin tällöin Kaspar oli nukutettu, jotta hänet oli saatu pestyä ja vaatteet vaihdettua. Hän oli leikkinyt muutamilla puisilla leluilla ja kirkasvärisillä nauhoilla.
Historiallisen Kasparin elämä ei pääty kuitenkaan hyvin. Kaspar murhataan eikä tekijää saada kiinni. Hauserin epäillään olleen suurherttua Karl ja Stephanie de Beauharnasin vanhin poika ja samalla suvun perintöprinssi, mutta tulleen vaihdetuksi vaikean syntymän yhteydessä kuolemansairaaseen lapseen, joka menehtyikin vain hieman myöhemmin. Tekoa ja myöhempää murhaa on esitetty kreivitär Luise von Hochbergin järjestämäksi, sillä Karlin jäätyä vaille miespuolista perillistä siirtyi kruunu Karlin isoisän epäsäätyisen Luise-vaimon Leopold-pojalle. Myöhemmät DNA-testit ovat vahvistaneet tämän mahdollisuuden. Suvun perilliset ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa, eikä myöskään DNA-näytteiden ottamista suvun kryptasta ole sallittu.
Tämä tosikertomus kuvaa, millainen ihmisestä kasvaa ilman rakkautta ja hoivaa. Elämä on mahdollista ilman rakkautta, mutta ei ihmiselämä. Ihmisestäkin voi tulla peto. Ja toisaalta rakkaus ja hoiva voivat auttaa kaltoinkin kohdeltua ihmistä. Ja totuuden julkitulemisen ja rahojen menettämisen pelko voi saada ihmisen tekemään mitä vain.
Topeliuksen Luonnonkirjassa kertomuksen ilmeisenä tarkoituksena oli saada lapset ymmärtämään, miten arvokasta oppi on, ja kannustaa heitä opiskelemaan. Kasparin elämän ja Topeliuksen Kasper-sadun perusteella voimme havaita, että Jumalan meille lahjoittama elämä ei ole mahdollinen ilman rakkautta. Siihen riittäisi, että olemme ihmisiä toisillemme. Ja vielä parempi olisi, jos rakastaisimme toisiamme. Siihen päälle turvalliset rajat, niin Jumalan meille tarkoittama elämä on todellakin mahdollinen.
Jaakko Muhonen
Kalapappi
