Seurakunta tänään: Paastonaika – luopumista vai sittenkin lisäämistä?
Kuva: Kati Honkanen
Kirkkovuodessa on viime viikolla alkanut paastonaika. Paastoamista voi tehdä monella tavalla. Usein se konkretisoituu luopumiseen vaikkapa lihan syönnistä, kahvista tai herkuista.
300-luvulla elänyt Gregorios Nyssalainen tiivistää paaston ajatuksen näin: paastoa pahan tekemisestä, luovu epäoikeudenmukaisesta hyvän tavoittelusta, älä kaipaa mammonan perään. Pohjimmiltaan paasto kutsuu raivaamaan tilaa hiljentymiselle, rukoukselle ja Jumalalle. Luopumiseen keskittymisen sijaan paastonaikaa voisikin ajatella lisäämisen aikana. Aikana, jolloin voisin rauhassa käyttää päivästäni hetkiä hiljaisuuteen, mietiskelyyn, Pyhän äärellä viivähtelyyn.
Siihen on tarjolla myös ihan käytännöllinen väline. Suomen evankelis-luterilainen kirkko julkaisee paastokalenteria, jota voi seurata muun muassa Enon seurakunnan Facebook-sivun tarinoissa.
Kalenterissa on jokaiselle päivälle oma ajatus siitä, miten arkipäivän kristillisyyttä voi viljellä omassa elämässään. Ajatusten lisäksi paastokalenterissa on myös tehtäviä. Lehden ilmestymispäivänä 22.2. paastokalenterissa lukee: ”Rukoile tänään maailman köyhien ja hädänalaisten puolesta.”
Johannes Krysostomos on sanonut kauniisti: “Rukous on satama elämän myrskyissä, ankkuri myrskyyn joutuneille, köyhien aarre, rikkaiden turva, sairaiden parannus, terveyden ylläpitäjä. Rukous hävittää pahat asiat, mutta säilyttää hyvät.”
Paastonaika onkin oivallista aikaa rukoukselle ja sitä kautta rakkauden välittämiselle. Lisääntyköön tänä paastonaikana hyvät asiat sinunkin elämässäsi.
