Kolumni: Saman katon alla

Kun pakkanen alkoi uudenvuodenpäivänä kiristyä ja kun lauhtumista luvattiin vasta seuraavalle viikolle, oli ryhdyttävä suunnittelemaan evakuointia. Ei omaa eikä koirien, me kyllä pärjättäisiin tuvan lämmössä. Kuuden kanan ja kahden kukon asumus sen sijaan uhkasi käydä turhan kylmäksi.

Toisin kuin voisi luulla, kana ei ole mikään vilukissa, kunhan saa totutella kylmään pikkuhiljaa. Päivän lyhetessä ja kelien viiletessä höyhenpeite vahvistuu kunnon talviturkiksi tiiviine pohjavilloineen kaikkineen. Niinä harvoina keskitalven aurinkoisina päivinä, jolloin ulkolämpötila kohoaa plussan puolelle, rientävät siipiveikot mielellään ulos hankeen patseerailemaan, jos vain saavat siihen mahdollisuuden. Kanan ja kukon arka paikka ovat harja ja heltta, jotka paleltuvat helposti pakkasessa. Siksi kanalan lämpötilan tulisikin pysyä plussan puolella kylmimpinäkin talvipäivinä.

Kanalassa on aina pölyistä, eikä lisälämpöä voi paloturvallisuuden kustannuksella järjestää millään pikaratkaisulla. Mihin siis evakuoida siipikarja, kun yli –30 asteen pakkaskausi uhkaa eivätkä putkilämmittimet enää riitä? Vuoden 2017 alkukesä oli niin viileä, että rakensin 12 fasaaninpoikaselle häkin tupaan, pitkän ruokapöydän ja astiakaapin väliin. Olin kuullut, että fasut ovat nuorena erityisen arkoja kylmälle. Kaikki selvisivät aikuisuuteen, mutta joka paikkaan tunkeutunutta pölyä riitti vielä seuraavan joulun siivouksiin. Eli ehkä kanoja ei tupaan sentään. Pannuhuoneen viereinen varastotila olisi lämmin, mutta myös pimeä, ikkunaton bunkkeri. Eihän evakkopaikan tarvitse tylsä olla.

Päätin luovuttaa pesuhuoneen yhteydessä olevan saunani viikoksi siipiveikkojen käyttöön. Kiuas jätesäkkiin, lauteiden suojaksi muovia ja sanomalehteä, ovi auki maisemien katselua varten ja oviaukolle esteeksi oven korkuinen verkkoaitaelementti. Kaikki oli valmista evakuointia varten. Ymmärrettävästi ensimmäinen vuorokausi oli meille kaikille totuttelun aikaa. Nuori kukko Feliks (jota ei ole ajateltu herkuksi ruokapöytään) lensi oven ja aitaverkon yli pesuhuoneen puolelle, tavoitteenaan käydä pyykkinarulle yöpuulle. Koirat olivat tietenkin myös kovin kiinnostuneita uusista seinänaapureista ja täytyy myöntää, että välillä itsekin hätkähdin saunasta tavallisesti kuulumattomia lehahduksia, kurahduksia ja kiekaisuja.

Tätä kirjoittaessani evakkoreissu lähestyy loppuaan. Lauhaan arkeen palaamisessa on puolensa. Enää eivät kukot herätä aamuisin, mutta odotan jo kovasti ensimmäisiä löylyjä pitkän tauon jälkeen. Suojaustoimenpiteen eivät tosin olleet aivan riittävät. Pientä kuurausta vielä, ennen kuin pääsen saunanlämmitykseen.

Kirjoittaja uskoo Höyheneukon olevan paitsi riistalintujen, myös kanojen suojelija eli emuu.