Kolumni: Kaikkien metsäyhtiöiden on syytä perata toimintaketjunsa

Suomen luonnossa koettiin yksi vuosikymmenten kauheimmista katastrofeista Suomussalmella elokuussa, kun Stora Enson hakkuukoneet ajoivat Suomussalmen Hukkajoen yli satoja kertoja tuhoten tuhansia uhanalaisia raakkuja eli jokihelmisimpukoita sekä pilaten niiden elinympäristöä.

Vaikka metsähakkuita onkin ollut tekemässä Stora Enson alihankintayritys, vastuu on myös työn teettäjällä. Metsäyhtiöt sitoutuvat erilaisiin ympäristöstandardeihin, ja näihin sääntöihin sitoutuminen koskee myös alihankintaketjuja. Vastuullisuus jakaantuu alaspäin. Asiakkaan ja sijoittajien on voitava luottaa siihen, että sääntöjä noudatetaan.

Onneksi Stora Enso on reagoinut asiaan ja pysäyttänyt useampiakin metsänhakkuukohteitaan varmistuakseen, miten niissä toimitaan. Hyvä niin, sillä on paljastunut, ettei Hukkajoen tapaus ole ainoa, jossa on toimittu väärin.

^Ylen MOT-toimituksen (Yle 6.3.2023) selvityksessä on paljastunut, että metsätalouden yrityksissä on toimittu lain ja sopimusten vastaisesti enemmänkin. Vaikka suurin osa Suomen talousmetsistä on sidottu PEFC- ja FSC-sertifikaatteihin, jotka lupaavat kestävää metsänhoitoa ja luonnoltaan arvokkaiden kohteiden säilyttämistä, on sertifikaattien valvonnassa puutteita. Vaikka erityisen arvokkaita elinympäristöjä turmellaan, ei siitä seuraa aina tuomiota tai edes mainintaa rikkomuksesta.

Vastuullisuus ei saa olla viherpesua, vaan aitoja toimia. Vaikka nyt julkisuuteen noussut ympäristörikos sattui vain yhdelle metsäyhtiölle, on kaikkien syytä perata toimintaketjujaan.

^Asia koskee myös Enon ja Kontiolahden aluetta, vaikka raakkujokia ei tiettävästi täällä olekaan. Runsaiden metsien Pohjois-Karjalassa on vaalittavia ympäristökohteita. Virtavesiä, lähteitä, soita ja reheviä lehtoja. Aikoinaan virtavesiin on tehty perkauksia paljon ja viime vuosina niitä on alettu ennallistaa. Työ ehkäisee lajikatoa.

Toivottavasti myös isot yhtiöt, jotka tekevät tulosta luonnostamme, panostaisivat ennallistamiseen entistä enemmän. Positiivista viestiä ennallistamistöiden onnistumisesta tuo Etelä-Karjalassa Hiitolanjoen vesivoimapatojen poistaminen: nyt uhanalaiset laatokanlohet ovat jälleen alkaneet nousta Hiitolanjoen uomiin. Mikä parasta, kalamäärät ovat kasvaneet hurjasti.

^Katseet tulisi kääntää nyt energiayhtiöihin, metsäyhtiöihin kuin valtioonkin: niin jokihelmisimpukoiden kuin lohikalojen eteen on satsattava. Sertifikaattivalvontaa on parannettava ja työmaiden omavalvontaa lisättävä. Uskon, että metsätaloutta on mahdollista toteuttaa huomioiden samalla arvokkaat ympäristökohteet, eikä kumpikaan poissulje toisiaan.

Ratkaisujen tekeminen ja kehitystyö maksavat yhtiöille, mutta laskun tekemättömyydestä loppujen lopuksi maksamme me kaikki.