Kaupunginjohtaja Jere Penttilä haluaa synkkienkin talousnäkymien äärellä olla optimisti: ”Ainahan me olemme selvinneet”

– Jos ajattelee Joensuuta ennen vuotta 2005, niin silloin pinta-ala oli hyvin pieni. Sen jälkeen kaupunkiin ovat tulleet Kiihtelysvaara, Tuupovaara, Pyhäselkä ja Eno, ja koko kaupungin logiikka on muuttunut. Nythän me olemme kaupunki ja samalla maaseutukaupunki, tuore Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä luonnehtii.

Hän sanoo, että 18 000 asukkaan pitäjäalueilla on todella iso ja tärkeä rooli kaupungille.

– Tärkeää olisi, että saisimme pidettyä pitäjät mahdollisimman elinvoimaisina. Minun mielestäni olemme pystyneet aika hyvin turvaamaan palveluja entisillä liitoskunta-alueilla. Koulupalveluita on parannettu ja uusittu, samoin kuin kantakaupungissa.

Penttilä näkeekin, että tärkeimmät palvelut pitäjille ovat lapsiperheiden tarvitsemat varhaiskasvatus- ja koulupalvelut.

– Toivon mukaan myös hyvinvointialue pystyy tavalla tai toisella tuomaan palveluita pitäjäalueille.

– Se tietysti on haaste, että jos väkimäärä alueilla pienenee, niin miten palveluiden määrä sopeutetaan.

Joensuun kaupunki järjestää kyläiltoja pitäjillä vuosittain, ja Penttilällä on halu osallistua niihin aina kuin mahdollista. Penttilä vinkkaa, että hän vierailee kylillä mieluusti jonkin tapahtuman puitteissa.

– Aina helpottaa lähtemistä, jos tulee kutsu. Ihmisten tapaaminen helpottaa asioihin perehtymistä. Ovat ne sitten kyläiltoja tai muita tapahtumia, missä tavataan ihmisiä – niistä on aina jäänyt hyvä mieli.

Kehitystyötä yli kuntarajojen

Jere Penttilä puhuu, että Joensuun tulevaisuus tulee perustumaan kasvulle. Hän haluaisi herätellä keskustelua laajemminkin Joensuun seudun kehittämisestä.

– Yksi, mitä kannattaisi naapurikuntien kanssa käynnistää, olisi keskustelu siitä, että voitaisiin järjestää asumista tai palveluita kuntarajojen yli. Näitä suuntia olisivat varmaan Onttola–Pilkko, Marjala–Ylämylly, myöskin Multimäki–Kulho-suunta, hän pohdiskelee.

– Jos me kaupunkiseutuna haluamme pärjätä, niin meidän pitäisi pystyä luomaan asumismahdollisuuksia sellaisilta alueilta, jotka kiinnostavat asukkaita. Viimeiset vuodet tai vuosikymmenetkin ovat osoittaneet, että ihmiset haluavat isommissa määrin asua kaupungissa, jos mahdollista.

Penttilä sanoo, että yhteistyöstä on toki käyty keskusteluja joskus aiemminkin, mutta kenties pakottavaa tarvetta ei ole ollut, kun yhdessä kehittäminen on jäänyt puolitiehen.

– Ihan yksinkertaisestihan se ei tapahdu. Pitää tehdä paljon kompromisseja puolin ja toisin ja olla oikeaa tahtoa ja halua.

Kehittyminen sekä asukkaiden ja yritysten houkuttelu vaatii uusia, rohkeitakin ratkaisuja yhdessä.

–  Se ei ole keneltäkään pois, vaan kaikille jotain plussaa. Siinä pitää kunnioittaa toki molempia osapuolia, ettei yhteistyötä koeta sellaisena, että tullaan väkisin tekemään mitään.

Seutuyhteistyö tiiviimmäksi

Kuntaliitosajatukseen Jere Penttilä suhtautuu varovaisesti.

– Tällä hetkellä se ei ole ollut ajankohtainen asia.

– Jos tätä julkista taloutta ei saada tästä korjattua jossain sopivassa aikavälissä, niin jotain meidän tässä pitää keksiä ja asioita tehdä toisella tavalla – mutta ei meillä kenelläkään ole kristallipalloa, joka näyttää, mitä kolmen tai viiden vuoden päästä on ja mihin talous kehittyy. Ennusmerkit eivät ole hyvät, mutta ainahan me olemme selvinneet. Siinä mielessä olen optimistinen.

Penttilä muistelee, että 2000-luvun alkupuolella toimi alueella Joensuun seutuhallitus ja seutuvaltuusto. Yhteistyö oli tiivistä, mutta Siun soten rakentaminen ja tekeminen vei huomion ja resurssit. Nyt kun on hyvinvointialuemalli, Penttilän mukaan seutuyhteistyötä voisi jälleen pyrkiä tiivistämään.

Työllisyyden hoidon, matkailun ja maankäytön lisäksi Penttilä lausuu, että myös varhaiskasvatuksessa ja koulupalveluissa voisi olla yhteistyön paikka mahdollisesti kuntarajojen lähellä.

– Sellainen mahdollisuus on aina olemassa, mutta sellaisesta pitää tietysti keskustella hyvässä yhteistyössä.

Lisää asukkaita

Tulevina vuosina kaupungin tulisi sopeuttaa talouttaan 20 miljoonalla. Sopeutustarve tarkoittaa joko menojen leikkaamista tai tulojen lisäämistä. Ensi vuonna sopeutumistarve on neljä miljoonaa, jota haetaan toimintamenojen pienentämisellä ja omaisuuden myymisellä. Veroratkaisuja aiotaan miettiä vasta vuoden kuluttua.

– Kun sote on lähtenyt pois, meidän käyttötalous on puolittunut, joten se 20 miljoonaa on todella iso summa. Eihän sitä mistään yksittäisestä tai kahdesta asiasta löydy, Jere Penttilä huokaa.

Hän painottaa, että toimenpiteitä tulee tehdä jatkuvasti, jotta kaupungin verotulot saataisiin kasvamaan.

– Säästämisellä ja sopeuttamisella ei tulevaisuutta tehdä, hän tokaisee.

Uudet asukkaat ja ihmisten työllistyminen on Penttilän mukaan tulevaisuutta kannatteleva strategia.

– Yksi ongelma on, että samaan aikaan meillä on korkea työttömyys ja samaan aikaan työvoimapula.

Lisää asukkaita löytyy maahanmuuttajista ja opiskelijoista.

– Joensuun kaupungin väestökasvu perustui viime vuonnakin täysin maahanmuuttoon. Syntyvyys on pienempää kuin kuoleminen, eli luontainen väestönkehitys on negatiivinen ja kotimaan sisälläkin muuttoliike oli viime vuonna negatiivinen. Maahanmuutossa on tärkeää, että tänne muuttaneet viihtyvät täällä ja haluavat jäädä.

Penttilä pohtii, että isoimmat syyt muuttaa Joensuuhun ovat opiskelu- ja työpaikat. Kaupungin 78 000 asukasluvussa 20 000 opiskelijaa on merkittävä määrä, ja opiskelupaikkojen säilyminen koko seutukunnalle on todella tärkeää. Opiskelijoita on saatava alueelle saman verran kuin tähänkin saakka, ja opiskelijat jäämään Joensuun seudulle, ettei työvoimapula räjähdä käsiin.

– Se, mikä tekee Joensuussa, kuten muissakin kaupungeissa, taloudesta tosi vaikeaa, on väestörakenteen muutos. Lapsia syntyy vähän ja työikäisten määrä vähenee ja eläkeläisten määrä nousee, niin huoltosuhde heikkenee. Siitä on puhuttu aina, mutta nyt se konkretisoituu.