Kirjavinkki: Koskettava kertomus pelastustehtävästä

Mikko lähtee seuraamaan sittisontiaista. Hyönteinen johdattaa Mikon yli massahtelevien sammalten ja ohi kekomuurahaisten polkujen suuren kallion luokse. Kallion päälle on kasvanut toinen, elävä, huohottava kallio. Mikko on saanut tehtävän; valas on saatava takaisin mereen.

Hertta Vierulan 2019 julkaistu lasten ja nuorten romaani Valaankantaja näyttäytyy aluksi huolenpitoa ja toisen huomaamista käsittelevänä tarinana. Rivien välistä voi kuitenkin havaita myös muita, hieman synkempiä ja moniulotteisempia teemoja. Siinä missä tarinan pintapuolella Mikko sittisontiaisen avustuksella alkaa hoivaamaan kalliolle ilmestynyttä valasta tuomalla sen päälle kosteita pyyhkeitä kuivumisen estämiseksi, on kotona vilttien alla makaava isoäiti olennainen osa vivahteikasta kertomusta. Irti päästämisen vaikeus ja ymmärrys elämän rajallisuudesta tulee osaksi valaankantajan tarinaa herkiksi kuvailluissa hetkissä isoäidin ja lapsenlapsen välillä.

Mikon suuri pelastustehtävä ja isoäidin ja lapsenlapsen läheinen suhde nivoutuvat lopulta fantasian ja realismin rajoilla keikkuvaksi sekä lasta, että aikuista koskettavaksi kertomukseksi.