Julkaistu    |  Päivitetty 
Suvi Palosaari

Pääkirjoitus: Metsänomistus muutoksessa

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto on ollut pitkään huolissaan metsien omistuksen siirtymisestä rahastoihin ja yhtiöille. Vaikka myyntihetkellä ostajataho olisikin kotimainen, mikään ei takaa sitä, että se säilyisi kotimaisena ikuisesti. Yritysmarkkinoilla määrää raha, ja erilaisten yhtiökauppojen myötä suomalaisiakin rahastoja siirtyy ulkomaalaisomistukseen. Kärjistäen voi ajatella, Suomi myydään ulkomaille pala kerrallaan ja kun valta ei ole omissa käsissä, metsille voidaan tehdä mitä vain toiselta puolelta maapalloa haluamatta arvioida päätösten merkittävyyttä Suomessa.

Kolikon toinen puoli on tietysti yksityisillä metsänomistajilla, jotka olisivat halukkaita myymään metsiään. Metsätilojen voimakas hinnannousu voi kutkuttaa myymään, ja etenkin jos oma taloudellinen tilanne on heikko. Voidaanko tilanmyyjää syyttää silloin siitä, että metsät valuvat ulkomaille?

Yksityiset metsänomistajat ovat vähentyneet. Iäkkään metsänomistajasukupolven siirtyessä ajasta iäisyyteen, siirtyvät maat perikunnille. Perinnönjaon myötä maan lohkomisille tulee hintaa. Lisäksi jälkipolvi asuu usein kaukana metsistä, eikä metsänhoitoon ole muuta mahdollisuutta kuin ulkoistaminen. Tässä vaiheessa metsänhoito voi muuttua niin hinnakkaaksi, ettei metsänomistaja hyödy metsänomistuksesta mitään. Tällöinkin metsätilan myyminen voi näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona varsinkin korkeilla hinnoilla.

Suomalaisten metsien omistuksessa on menossa nyt kiihtyvä muutoksen aika. Valtiolla riittääkin pureskeltavaa, miten rahan ja päätösvallan siirtyminen ulkomaille voitaisiin torpata. Miten metsänomistaminen perheissä ja yhteismetsissä saataisiin pidettyä jatkossakin myymistä parempana vaihtoehtona?

Kommentoi

Hae sivuilta