Julkaistu 

Pääkirjoitus: Menneestä voi oppia

Tieteen kentällä oli selvää, että uuden, ennestään tuntemattoman viruksen löytäminen ja leviäminen oli vain ajan kysymys. Vuonna 2018 maailman terveysjärjestö WHO varoitti tutkijoita siitä, että jokin vielä tuntematon tauti saattaa tuottaa seuraavan kansainvälisen ja vaarallisen pandemian. Tekniikan maailman artikkelissa 11. maaliskuuta 2018 siteerattiin WHO:n komitean tieteellistä neuvonantajaa John-Arne Rottingea: ” Voi vaikuttaa oudolta lisätä listalle ’X’, mutta tarkoitus on varmistaa, että valmistaudumme joustavasti rokotuksin ja diagnostisin testein.” Todennäköiseksi kuvattiin, että tauti syntyisi zoonosin kautta, eli tauti hyppäisi eläimistä ihmisiin. Todennäköisyydet ja ennustukset pohjautuivat sille, mitä on tapahtunut aiemmin.

Varoituskellojen kuuntelu jäi vähiin, eikä maailma ollut varautunut. Myös me suomalaiset olemme kuvitelleet, että tämäkään tauti ei koske meitä.

Kulkutauteja on ollut aina, ja niitä tulee olemaan myös jatkossa. Kun nykyhetki on mennyttä, tulevaisuudessa voimme miettiä, mitä tästä kaikesta opimme. Kun on jälkipyykin aika, Suomi tullee rakentamaan yhteiskunnastaan vastaavien tilanteiden varalta toimintavarmemman. Jo viimeisinä viikkoina on tehty isoja päätöksiä sellaisella vauhdilla, mitä monet olisivat epäilleet vain pari kuukautta sitten mahdottomiksi. Päättäjät ovat osoittaneet, että tekoihin pystytään, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

 

Iso osa meistä elää nyt epämukavuusalueen puolella. Uudenlaiseen arkeen tottuminen vie aikaa. Olemme osoittaneet myös pakon edessä mieletöntä joustavuutta ja sopeutumiskykyäkin.

Maapallon muut organismit eivät tiedä mitään ihmiskunnan ahdingosta. Luonto herää henkiin pimeyden jäljiltä. Saamme olla kiitollisia, että asumme sellaisella seudulla, jossa voimme liikkua vapaasti turvarajat pitäen. Tilaa riittää meille jokaiselle.

Pääkirjoitus 26.3.2020, Suvi Palosaari

Kommentoi

Hae sivuilta