Julkaistu 

Pääkirjoitus: Mistä löytäisit ystävän?

Törmäsin äskettäin ulkomaalaistaustaisen miehen kysymykseen sosiaalisessa mediassa: ”Tietääkö kukaan, miksi niin vaikea löytää kaveria Joensuusta?”

Kysymyksen ydin ei varmasti ole vain maahanmuuttajan havainto, vaan sama koskee monia muitakin. Vanhusten yksinäisyys ei ole uusi asia, ja vaikka ihan lähikunnastakin uudelle kylälle muuttanut voi tuntea yksinäisyyttä.

Yksinäisyys voi koskettaa ketä tahansa meistä. On sitä vaikeampaa löytää ystävää, mitä vähemmän erilaisia luonnollisia sosiaalisia verkostoja pääsee syntymään eri tilanteiden myötä. Jos et opiskele, työskentele, tai sinulla ei ole varaa käydä vaikkapa erilaisilla harrastekursseilla, on haasteellista aloittaa keskustelu ventovieraan kanssa, etenkään kun ei ole mitään puheenaihetta, mikä voisi yhdistää. Kaupan käytävillä huhuileva vieras ihminen voidaan helposti luokitella jonkin sortin hörhöksi, jonka motiiveja epäillään. Toki terve varovaisuus on tervetulluttakin, epäilyttävät vieraat kannattaa pitää kotikynnyksen ulkopuolella, sillä harva tulee uusia ystäviä kotoa hakemaan.

Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampaa uusien suhteiden luominen on. Voisi luulla, että iän myötä sosiaalisen piirit lisääntyvät, mutta valitettavan monet joutuvat huomaamaan, että eläköityessä vanha työporukka hajoaa ja nuoruuden ystävät ovat menneet maailman tuuliin – kuten lapsetkin.

Monille pelastuksena on tullut yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta, joka tuo sisältöä elämään. Siksi näiden järjestöjen toimintaa tulisikin tukea kaikin keinoin, sillä ne ehkäisevät yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa syrjäytymistä lieveilmiöineen.

 

Pääkirjoitus, Suvi Palosaari, 22.8.2019 Pielisjokiseutu

Kommentoi

Hae sivuilta