Julkaistu    |  Päivitetty 

Pääkirjoitus: Monikanavaisuus ennen kaikkea

Muutama kuukausi sitten Joensuun väliaikaiset linja-autoliikenneaikataulut ilmoitettiin bussipysäkeillä QR-koodeilla. Tätä typeryyttä kansa kirosi kauhistellen, että kaikilla ei ole koodin lukuun sopivaa puhelinta, eivätkä kaikki edes tiedä, mikä QR-koodi on. Samoihin aikoihin Kontioniemen uuden koulun iltapäiväkerhotoiminta meinasi jo ennen alkuaan tyssätä lapsien puutteeseen heikon tiedotuksen vuoksi. Toki tiedotusta oli sähköisesti Wilmassa – järjestelmässä, joka ei toiminut ongelmattomasti kaikilla ekaluokkalaisten vanhemmilla.

Kunnat ja kaupungit ottavat kilpaa digiloikkia. Valitettavasti hyppäykset voivat päätyä pahemman sortin mahalaskuihin, sillä iso osa tavallisesta kansasta ei ole valmis hyppäämään samassa tahdissa.
Palvelujen digitalisoituminen ei ole vain senioriväestön murhe. Aivan yhtä lailla se on murhe tietotyöläiselle, joka ei päivän pakollisen surffailun jälkeen jaksa tuijottaa ruutua vapaa-ajallaan. Ongelma on yhteinen, kun tieto laitetaan internetiin, käsketään katsoa sieltä ja samalla pakotetaan ilmoittamaan kaikki asiat sähköisissä sovelluksissa. Kun järjestelmä ei toimikaan oikein ja tarpeeksi yksinkertaisesti.

Siinä vaiheessa, kun iso prosentti väestöstä putoaa digiloikan kyydistä ja sen vuoksi palvelut jäävät saamatta, voidaanko nuhdella yksilöitä osaamattomuudesta vai syyttää viranhaltijoita liian kapeakatseisesta kehitystyöstä?
Parhaimmillaan digitaaliset palvelut ja tiedottaminen toimivat perinteisempien tapojen rinnalla, jolloin erilaisilla ihmisillä on mahdollisuus valita itselleen sopivin kanava. Digitalisaatio on tuonut mukanaan tiedon pirstaloitumisen, ja se taas vaatii palvelujen tarjoajilta entistä enemmän kokonaisvaltaista näkemystä viestimisen kentästä.

Julkaistu Pielisjokiseudussa 29.11.2018

 

___

Päivitys 7.1. klo 8:57: lisätty alkuperäinen julkaisupäivä.

Kommentoi

Hae sivuilta