Lukijan kynästä: Pyhäpäivä ja onnettomuus Puntarikoskentiellä

On pyhäpäivä. Yöllä on satanut lunta, ilmassa talven tuntua vaikka keli on kosteaksi kääntymässä, mieli tekee pienelle kävelylenkille.

Tutulle kotitielle suuntaa äiti, lapsukainen ja iäkkäämpi naapuri iloisesti jutellen. Jonkun matkaa tarvottua huomioi joukko auton lähestyvän. Tienkohta on suora, näkyvyys hyvä, uusi katse, auto alkaakin heittelehtimään sohjossa - hetken näyttää siltä, että kuski saa autonsa hallintaan, mutta sekunninmurto-osassa kävelijät tajuavat, että auto ei olekkaan hallinnassa vaan luisuukin suoraan kohti.

Naapurilla kaikuu vain puolison sanat korvissa: jos en olisi hypännyt ojaan, olisin jäänyt auton alle. Naapuri tempaisee lapsen mukanaan ojaan, samalla hetkellä etummaisena kävellyt äiti kerkeää miettiä vain sen, että miten saan suojeltua lapseni ja lentää jo seuraavassa hetkessä auton töytäisemänä kaistan yli ojaan.

Auto pysähtyy törmäyksestä. Vastoittain kortin saanut kuski nousee autosta kavereineen, heillä on hätä miten kävelijöille kävi. Joku heistä soittaa ambulanssia, joku paikalle tullut rupeaa antamaan ensiapua äidille, joku menee katsomaan lasta ja naapuria, jotkut lähtevät pysäyttämään liikennettä. Autoja kertyy paikalle, joista kiireisimmät eivät haluaisi odottaa, heillä on hoppu menoilleen, muilla on aika pysähtynyt. Äiti on lentänyt monen metrin ilmalennon iskun voimasta ojaan, taju säilyy vaikka kipuja on, valtava hätä lapsesta nousee päällimmäisenä mieleen, suusta pääsee tienoon halkaiseva huuto, missä lapseni on. Tien toisella puolella naapuri ja lapsi nousevat ojasta, oksat ovat satuttaneet pienen lapsen naamaa, vaatteet kurassa, mutta muutoin näyttäisivät olevan vahingoittumattomana kumpikin. Mutta missä äiti on? Lapselle ja naapurille tulee suunnaton hätä minne hän on iskun voimasta lentänyt, onko hän selvinnyt törmäyksestä. Lapsi itkee ja huutaa äitiä. Yhdessä he lähtevät äitiä etsimään, hän löytyy ojasta mahaltaan, auttaja on jo mennyt äidin luokse ja painaa sidettä päähän, josta vuotaa verta, rauhoittelee ja kieltää liikkumasta. Äiti pystyy rauhoittamaan itsensä vasta kun hän näkee, että rakas lapsukainen tuntuu olevan kunnossa kuin myös naapuri. Lapsi ja naapurikin saavat rauhan, äiti on elossa.

Hälytysajoneuvojen ujellus alkaa lähestyä. Äiti on saanut soitettua siskolleen onnettomuudesta, sisko tiedottaa meitä muita omaisia ja lähimpänä olevana siirtyy sairaalaan odottamaan pientä potilasta. Jatkon hoitaa mallikkaasti Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen henkilöstö, poliisi ja Pohjois-Karjalan keskussairaala. Kiitos jokaiselle auttajalle, kiitos ensiavusta paikanpäällä ja jatkohoidosta ambulanssissa ja sairaalassa, kiitos poliisit. Kiitos pelan Elina tapahtuman jälkipuinnista. Teette jokainen todella arvokasta työtä.

Tässä onnettomuudessa kukaan ei fyysisesti vammautunut vakavasti tai pahimmassa tapauksessa kuollut. Vaikka äiti otti vastaan pahimman iskun ja iäkkäämpi naapuri pelasti pojan kiskaisemalla ojaan mukanaan särkemättä itseään vakavammin, niin täytyy kuitenkin ottaa huomioon tapahtuneesta aiheutuneet henkiset vauriot, mahdolliset uniongelmat ja pelkotilat, joita onnettomuus voi aiheuttaa vielä pitkän ajan päästäkin. Näitä tunteita ja tapahtumaa he käyvät varmasti läpi vielä monet kerrat, näin alkuun ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, myös menettämisen pelko voi olla lähellä kotvasen. Tämä tapaus on koskettanut vahvasti myös meitä omaisia, ystäviä, naapurustoa ja paikallisia ylipäätään, aiheuttanut heissäkin pohdintaa tapahtuneesta ja lisännyt pelkoa liikenneturvallisuuteen liittyen.

Ainahan kun ei voi olla näin hyvää onnea, läheltä piti tapauksia ollut tällä tiellä ennenkin. Kyseiselle Puntarikoskentielle ovat jo vuosien ajan pyytäneet ja vaatineet kunnollista kevyenliikenteenväylää, tie on vaarallinen, koska kunnollisia pientareita ei edes ole missä kulkea, tiellä on kova liikenne ja nopeusrajoituksia eivät kaikki noudata, typerimmät jopa luisuttelevat mutkissa vastaan. Tiellä liikennöi lapsia koulukyydeistään ja olisihan se suotavaa, että myös vapaa-ajalla kotoaan pääsisi turvallisesti liikkumaan kavereiden ja harrastusten pariin ja lenkkeilijät saisi kulkea turvallisesti. Ne muutamat hidastetöyssyt ei tietä juurikaan turvallisemmaksi tee. Olisiko päättäjien aika viimein herätä ja mitä pikimmiten alkaa rakennuttaa kevyenliikenteenväylää Puntarikoskentielle ennen kuin joku joutuu luopumaan hengestään?

Lukijan teksti on julkaistu nimimerkillä.