Seurakunta tänään: Älä lannistu, älä pelkää

Viime viikkoina rauhattomuus on jälleen kerran nostanut päätään maailmassa, ja on ollut vaikea välttyä kaikilta niiltä kauhukuvilta, mitä eri mediat meille näyttävätkään päivästä toiseen. Tekisi mieli sulkea kaikki mahdolliset laitteet ja ummistaa silmät uutisilta ja muulta maailmalta.

Mutta täysi uutispimento ei tuonut rauhaa sydämeen, muu maailma ei kadonnutkaan, vaikka yritin sulkea siltä silmäni. Jotain on tehtävä, mutta mitä yksi pieni ihminen voisikaan saada aikaan suuressa maailmassa? Ehkä voisimme kokeilla lähimmäisenä oloa, siellä missä ikinä kuljemmekin?

Viime sunnuntaina kirkossa meitä kannustettiin olemaan Kristuksen kaltaisia lähimmäisillemme. Ei huolta, meiltä ei odoteta suuria käsityskyvyn ylittäviä ihmeitä, eikä meillä ole mitään asiaa tepastella järven pinnalla ensimmäisten pakkasöiden vasta saavuttua luoksemme. Niiden sijaan meitä kutsutaan välittämään niistä ihmisistä, joita kohtaamme arjessa, olemaan armollisia toinen toisillemme ja tekemään hyvää siellä missä ikinä kuljemmekin.

Vaikkei kaikkia toisen ihmisen harteillaan kantamia taakkoja voisikaan koskaan tietää, voi työkaverilta silti kysyä, miten hänen aamunsa sujuu, ja hetken aikaa kulkea hänen kanssaan niin ilossa kuin surussa. Ehkä koulussa kuultuun tökeröön kommenttiin voisi vastata armollisemminkin kuin mitä ehkä tekisi ensimmäisenä mieli vastata? Ehkä apua tarvitsevalle voisi ojentaa auttavan käden, eikä ainoastaan jäädä arvuuttelemaan, mihin suuntaan vaikea tilanne itsestään ratkeaakaan?

Vanhassa testamentissa Mooses kuvailee Herraa Joosualle sanoen: ”Hän on sinun kanssasi, Hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua.” Ehkä Mooseksen sanoissa on jotain, mitä kukin meistä voisi oppia myös lähimmäisenä olemisesta? Ja vaikkei lähimmäisenä oleminen olekaan aina helppoa tai vaivatonta, on Mooseksella meille sanottavanaan myös lohduttavan rohkaisevat sanat: ”Älä lannistu, älä pelkää. Herra itse kulkee sinun edelläsi.”

Heikki Lavander

diakoni

Enon seurakunta