Julkaistu    |  Päivitetty 
Heidi Lahtinen

Kolumni: Syksy on täynnä pieniä ja suuria satoja

Syksy on ihanaa aikaa. Kuulaat, aurinkoiset päivät ja upea ruska virkistävät mieltä. Kun kerron Amerikassa asuvalle nuoruuden ystävälleni, että Haapalahdessa on tänään villapuserokeli, hän tietää täsmälleen, mitä tarkoitan. 70-luvulla meillä oli tapana juhlistaa ensimmäisiä tuulisia, raikkaita, aurinkoisia syyspäiviä lähtemällä paksuissa villapuseroissamme retkeilemään Suomenlinnaan päiväksi. Aika ja paikka ovat nyt toiset, mutta villapuserokelit ovat yhtä nautinnollisia kuin kauan sitten nuoruudessa.

Vaikka olen perusluonteeltani hamsteri, olen oppinut viljelijänä kohtuuteen. Näin ainakin uskottelen itselleni. Keväällä istutin kymmenkunta perunanmukulaa kahteen suureen muovilaatikkoon. Hyvin riitti uudenperunannälkään. Muistona aktiivisemmista viljelyvuosista minulla on edelleen perunannostokone, jota olen lainannut naapurille. Kiitokseksi tästä mainiolla naapurillani on ollut tapana tuoda minulle säkillinen maukasta luomuperunaa. Sillä pärjään hyvin yli talven.

Sipulit jäivät kuivana kesänä pieniksi, mutta avomaan kurkut kasvoivat senkin edestä. Ehkä ne kompensoivat sitä, kun kesäkurpitsan siemenet eivät tänä vuonna itäneet. Punajuurta kasvatin sen verran, että saan niitä säilöttyä etikkaan purkin tai pari.

Satoa tuottavia omenapuita minulla on kaksi. Onneksi ei sen enempää. Tällaisena syksynä, kun kaikilla muillakin on omenaa riittävästi, mehustusaikojen saaminen ei ole ollut ihan helppoa. Ensimmäiset 85 kiloa mehustin Sipoossa, kun oli Etelä-Suomeen muutakin kulkua. Kun tuli aika mehustaa toinen erä, olikin edessä tenkkapoo. Hyvää palvelua Romolla tarjoava Lempisten Luomuomena ei omilta kiireiltään voinut tänä vuonna mehustaa ulkopuolisille lainkaan. Nurmeksen mehustamo mehusti enää vain nurmeslaisia omenia ja Hammaslahdesta ajan olisi saanut viikkojen päähän. Sain onneksi kuuman vinkin liperiläisestä Jaanan tarhasta, jonne moni muukin enolainen kuuluu tänä syksynä omppuineen suunnanneen. Suomessa on ollut ainakin yksi yrittäjä, joka on tarjonnut liikkuvan mehuaseman palveluita. Satoisana syksynä tällaiselle pop up-mehustamolle riittäisi varmasti puristettavaa meidänkin kulmillamme.

Vaikka puutarhatuotteissa olen onnistunut hillitsemään sisäistä hamsteriani, luonnontuotteiden kohdalla en ole täysin onnistunut. Puolukkaa on pakkasessa sen verran, etten uutta satoa tarvitse. Taidan kuitenkin vetäistä päälleni paksun villapuseron ja suunnata löytämälleni marikolle, jonne kukaan muu ei ainakaan vielä muutama päivä sitten ollut osunut.

Kirjoittaja on haapalahtelainen, syksystä nauttiva vapaa toimittaja.

Kommentoi

Hae sivuilta