Julkaistu 

Kolumni: Pienestä säästöpossun avaimesta tuli iso ongelma

Ennen vanhaan kotikylämme lähinaapureissa, Pirilässä ja Eerolassa sekä meillä oli samanlainen avain ulko-oveen.

Se tiedettiin mutta ei me koskaan menty toistemme koteihin omilla avaimilla. Mahdollisesti kyseinen avain kävi muuallakin oveen kuin oveen. Jokaista huushollia kohti oli vain yksi avain. Ei ollut vara-avaimia eikä jokaisella omaa avainta käytössään. Meillä avain laitettiin lähtiessä eteisen ulkonurkassa olleen betonipilarin päälle. En muista, että avain olisi koskaan hävinnyt tai unohtunut jonkun taskuun. Toisaalta, eihän ovia lukittu kuin pitemmille matkoille lähdettäessä. Varsiluuta ovea vasten riitti merkiksi, ettei oltu kotona.
Nyt, poistuessamme kotoamme vaikkapa vain hetkeksi, lukitsemme ovemme älylukkoon, jonka avaamme koodilla, kulkutunnisteella, kaukoavaimella tai älypuhelimella ja siitä huolimatta on pelko, että joku tulee luvatta sisään ja vie pöytähopeat mennessään.

Kävimme lämmittelemässä etelässä joulun alla. Emme yleensäkään matkustellessamme halua maksaa huippuhotelleista, koska huoneessa käydään vain puhdistautumassa ja nukkumassa. Vaikka matkamme oli ns. äkkilähtö, saimme majoituksen ihan kylän keskeltä, pienestä viihtyisästä apartementosta.
Uima-allasalue aurinkotuoleineen oli melkein yksityiskäytössämme. Siksipä jätimme ulko-oven auki altaalla ollessamme. Elämä oli muuten kohdallaan, mutta meillä oli käytössämme vain yhdet avaimet, joista toinen, suurempi, kävi ulko-oveen ja toinen hotellia ympäröivän rauta-aidan portin lukkoon. Avaimet muistuttivat erehdyttävästi aikoinaan käytössä olleita säästöpossujen avaimia.

Jäimme yhtenä iltapäivänä aurinkoon omalle altaalle. Menin edeltä. Kuulin, kun ulko-ovi loksahti kiinni. Huikkasin isännälle, että laitoit oven lukkoon, otitko avaimen mukaan? ”No, en.” Sitten vaan respaan tunnustamaan tekosensa ja kohta sieltä tulikin ystävällinen, korviin asti hymyilevä mieshenkilö kantaen isoa työkalupakkia ja selosti tullessaan sekaisin suomea ja englantia vääntäen: ”Nyt meillä on big problem”. Iso ongelma siis.
Säikähdin oikeasti ja eurot vilisivät silmissäni. Kuinka suuri lasku tästä koituukaan? Mies kyyristyi oven eteen, otti ruuvimeisselin pakistaan, irroitti pari ruuvia ja ovi aukesi. Ei siinä tarvinnut jälkeenpäin selitellä puolin eikä toisin. Mies kasasi lukon entiselleen, lähti ja mutisi jotain mennessään. Espanjalta kuulosti.
Mietin, että yhtä turvassa olisi meidän omaisuus ollut ja elo helpompaa, jos olisi ollut se varsiluuta, jonka olisimme laittaneet lähtiessämme ovea vasten pystyyn. Älylukkoa en ottaisi vielä puheeksi.

Arja Koivula

Kommentoi

Hae sivuilta