Julkaistu 

Kolumni: Postihukka vaanii lukijaa

Äidilläni on ollut tapana lähettää lapsenlapsilleen vuosittain joulukalenterit postitse. Viime vuonna toinen samaan aikaan lähetetyistä kalentereista tipahti postilaatikkoon ajallaan, mutta toinen vain viipyi matkallaan.

Kuultuaan asianlaidan äitini täytyi soittaa siskolleni varmistaakseen, ettei tämän alakoulua käyvä poika vain luulisi mummon lähettäneen kalenterin ainoastaan toiselle lapsista. No, lopulta odotettu kirje saapuikin − parisen viikkoa myöhässä.

Reilu viikko sitten Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistu juttu, jossa Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen arvioi sanomalehtien jakelun päättyvän mahdollisesti jo vuonna 2025, on aiheuttanut melkoisen media- ja some-mylläkän.
Lehdissä on ruodittu yhtiön tekemisiä johdon hulppeista palkkioista henkilöstön irtisanomisien jälkeen hankittuihin golf-osakkeisiin. Helsingin Sanomien tietojen mukaan Posti suunnittelee kaiken huipuksi tuntuvia palkanalennuksia noin 8 000 työntekijälle.

Postin kuihtuva taloustilanne, vaikkei se johtoryhmää näemmä koskekaan, on ymmärrettävä muuttuvan tiedonvälityksen maailmassa. Suomessa lähes kukaan ei enää vaihda kuulumisiaan kirjeitse, kun asiat hoituvat helposti ja nopeasti vaikka puhelinsoitolla, sähköpostilla tai somessa.

Silti on sanomattakin selvää, että Posti on itse ajanut vaununsa ojaan palveluiden heikentämisellä ja alati kohoavilla maksuillaan. Epävarmuus siitä, milloin lähetys saapuu määränpäähän tai saapuuko se lainkaan, ei kannusta käyttämään roposiaan postiherrojen bonusten maksamiseen.

Muiden lehtien tavoin myös Pielisjokiseudun toimitukseen tulee toistuvasti yhteydenottoja toimittamatta jääneistä lehdistä. Vaikkei jakelu ole millään muotoa riippuvainen lehden henkilökunnasta, on tilanne ikävä heillekin. Huolella laaditun aviisin toivottaisiin toki saapuvan mahdollisimman nopeasti jokaisen tilaajan luettavaksi.
Sanomalehtien kannalta Postin tilanne onkin huolestuttava. Paraikaa eletään oravanpyörässä, jossa nousevat jakelukustannukset nostavat lehtien hintaa ja vähentävät tilaamishalukkuutta, mikä puolestaan nostaa jälleen jakelun yksikkökustannuksia.

Mikäli uhkakuva Postin toiminnan lakkaamisesta toteutuisi, jokin yritys työkkäisi varmasti salkkunsa avautuneeseen markkinarakoon. Toisaalta näin mittavan valtionyhtiön toiminnan luovuttaminen maksimaalista tuottoa tavoittelevalle yksityiselle taholle ei mielestäni vaikuta varteenotettavalta vaihtoehdolta takavuosien Caruna-fiaskon jälkeen.
Toimia Postin prosessien mukauttamiseksi on tehtävä pian, eikä ongelma ratkea ruohonleikkuun tai muiden oheistöiden täyttämällä henkiinjäämistaistelulla.

Kommentoi

Hae sivuilta