Julkaistu 

Kolumni: Pieni pintaremontti uhkaa helposti kasvaa suureksi

Kolumni, Suvi Palosaari

Sen piti olla vain helppo seinienmaalausurakka.

Edellä mainitut sanat takovat mielessäni samalla, kun mumisen Betolux-purkin kylkeä: ”Betoni- ja puulattioiden maalaukseen sisätiloissa... Pölykuiva 3–4 tuntia. Päällemaalauskuiva noin vuorokauden kuluttua. Käyttöönottokuiva noin viikon kuluttua. Kovettuu täysin ja saavuttaa kestävyysominaisuutensa noin yhdessä kuukaudessa...”

”Hei! Ei mun kesäloma riitä tähän!”, hihkaisen puolisolleni. Silti Betolux sipaistaan hiotun lattian pintaan, tuskaillaan muutama viikko olohuoneen märkää lattiaa ja eletään ahtaasti keittiössä, johon on väliaikaisesti dumpattu sohva, telkkari ja muutama kaappi sisältöineen.

Ihaninta remontoinnissa on suunnittelu ja mielikuvat siitä, miltä remontoitu tila tulee näyttämään valmiina. Toisinaan mielikuva ja todellisuus kohtaavat, toisinaan ei. Joskus seiniin on mennyt maalipurkista väriä, joka kuivuttuaan ei ole ihan vastannut toivottua lopputulosta. Viimeisimmän urakan lopputulos kuitenkin on omannäköinen, onneksi. Urakkana oli olohuoneen remontointi, joka kasvoi suuremmaksi kuin oletin – niin yleensä kuulemma käy, ainakin rintamamiestaloissa.

Aluksi oli tarkoitus repiä tapetit ja maalata ja tapetoida seinät uudelleen. Yhtenä päivänä lensivät kuitenkin laminaatit lattioista, sitten muovimatto ja pohjalta pilkistäneet lankut hiottiin ja maalattiin. Mietin, miksi puulattiat piilotettiin ennen muovin alle?
Kenties silloin ei ollut vielä saatavilla kotikäyttöön tehokkaita hiomalaitteita. Nythän järeä ammattivehje oli helppoa hakea konevuokraamosta ja pyöriä lattian parissa vuorokausi. Käsin hiominen olisi voinut olla painajainen, johon minäkään en olisi lähtenyt.

Remonttikärpäsen purressa on helppo lähteä suurentamaan projektia, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä. Olen vain vaivoin saanut pidettyä itseni kurissa ja näppini irti makuuhuoneen tapeteista. Onneksi inhottavin vaihe on juuri tuo tapettien repiminen, joka on epämiellyttävyydestään johtuen hidastanut remontti-intoani.

Vanhassa talossa on mukava asua, kun siinä voi huseerata aika huolettomasti. Sitä rakkaammaksi se muuttuu, mitä omanlaisemmaksi sitä laittaa. Ehkäpä ensi kesänä makuuhuoneenkin lattia saa uuden maalipinnan... ja yläkerran huoneet tapettia... ja vessa kaakelia... ja... ja...

Julkaistu Pielisjokiseudussa 29.8.2019

Kommentoi

Hae sivuilta