Julkaistu 

Vaihdan sukset formulalippikseen

Kolumni, Arja Koivula, penkkiurheilija
Oli luvassa iso penkkiurheilijan talvi. Televisiosta tulisi satoja tunteja perinteisiä talvilajeja. Maailmancup-kisojen lisäksi taisteltaisiin maailmanmestaruuksista. Odotukset ja mitalitoiveet olivat korkealla. Kaikki mahdollinen oli tehty kesän aikana ja urheilijat huippukunnossa. Siihen hötäkkään lähti penkkiurheilijakin mukaan. Ihan Maamme-laulua jo hyräiltiin.


Rohkeimmat ennustivat Suomelle jopa 7 mitalia mm-kisoista. Meillähän on Krista ja Iivo. Varmat mitalistit. Kun sitten lasketaan mukaan puolivarmat yllättäjät, urheilijan eläkeikää lähestyvät ja innokkaat, jo menestyneet nuoremme, niin niistähän jo kertyy puoli repullista mitaleita. Yllättäisivätkö yhdistetyn miehet? Mäkirintamalla ei hötkyilty. Kiteeläisen Antti Aallon aika ei ole vielä ja Ahos-Jannen jälkikasvullakin taitaa olla kasvun vuodet edessään.

Toisiko ampumahiihto ilon hetkiä? Kaisan varassa ollaan oltu jo 15 vuotta eikä hänen veroistaan ole näköpiirissä. Nytkin uskottiin, että vaikka Kaisa alkaa olla jo uransa ehtoopuolella, niin suksella tultaisiin voittamaan se, minkä vahingonlaukaukset ampumapenkalla veisivät. Jospa sittenkin kuulisi Maamme-laulun vielä näillä lumilla? Niin ei kuitenkaan käynyt. Toivottavasti Kaisa ei vielä lopeta. Kuunnelkoot päättäjät tarkalla korvalla ja ottakoot opikseen Kaisan kritiikin, kun hän summasi juuri päättynyttä kautta.

Arvokisoista saimme yhden pronssin. Huuli pyöreänä ihmeteltiin jälkijunassa muiden menoa. Missä vika? Onko jotain jäänyt tekemättä. Onko jotain tehty väärin? Hölmöiltiinkö itse vai joku muu? Majapaikan pöpötkin puuttuivat vielä peliin. Penkkiurheilijalle arvokisat olivat talvimurheilua.

Yhteistähän koko tälle talvisirkukselle on, että kalustossa ei ole mitään vikaa. Ja jos on, niin siitä ei urheilija saa edes nähdä unta. Eikä asiasta saa hiiskua nurkan takana edes parhaalle kaverilleen. Ja jos valmentajapuolelta löytyisikin sanomista, niin paina vaan pahkaasi. Paista pullat huoltorekan henkilökunnalle ja niiaa nätisti hyvät huomenet.

Valmentajat, käykääpä kesällä kylässä lähinaapureissa diskuteeraamassa, miten hiihtäjiä tehdään! Miten saadaan nuoret lupaukset tuikkimaan kestotähdiksi myös aikuisten hiihtotaivaalle. Nykytilanne ei nimittäin ole helppoa penkkiurheilijallekaan.

Nyt aikkumaisesti kieli poskeen, lippa vinoon ja seuraamaan Formulakisoja! Bottas on meidän paras talviurheilija ja jo ensimmäisen kisan jälkeen saimme kuulla Maamme-laulun. Ei siinä vielä silleen silmä vettä keittänyt, mutta kaikkeen tottuu.

Kommentoi

Hae sivuilta