Julkaistu 

Lumenluonnissa voi saavuttaa flow-tilan

Kolumni
Heidi Lahtinen


Meillä tuli ystäväni kanssa puhetta lumenluonnista. Ensimmäinen tämän talven kunnon lumimyräkkä oli jättänyt heidät mottiin mökille, ja vaikka apuun olisi varmasti saanut hätätilassa traktorinkin, päätti ystäväni selvitä urakasta kolaamalla.


Seitsemän tuntia myöhemmin oli piha ja 300 metriä mökkitietä avattu ja auto kaivettu lumesta. Ystäväni kertoi nauttineensa lumitöiden teosta: ”Siihen tuli sellainen flow”, sanoi hän.
Wikipedian mukaan optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut kyseiseen aktiviteettiin. Ihmisten on todettu olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä.


Lumitöiden tekeminen antoi hetken – tässä tapauksessa toisen ja kolmannenkin hetken – omaa aikaa. Fyysinen rasitus oli sopiva tyhjentämään pään ylimääräisistä ajatuksista ja työn eteneminen hitaasti mutta varmasti lisäsi mielihyvää.


Itse otin saman lumimyräkän vastaan työkiireiden keskellä. Kun ei ollut autolla asiaa mihinkään, en pitänyt kiirettä pihan aukaisulla. Työn lykkäämiseen vaikutti sekin, että hommat-jotka-olisi-pitänyt-tehdä-hyvän-sään-aikana olivat edelleen tekemättä, eli traktori ilman lumiketjuja ja traktorin perässä jumissa vääränmittainen voimanottoakseli. Väärä voimanottoakseli ei olisi haitannut perälevyn kanssa, mutta sen käyttö olisi vaatinut ketjut alle. Lingon kanssa olisi pärjännyt ilman ketjuja, mutta ei väärällä akselilla.


Lopulta lumitöihin oli kuitenkin pakko ryhtyä. Onneksi internetin keskustelupalstoilta opin, että juuttuneet nivelakselit eivät olleet vain minun ongelmani vaan myös monen raavaan miehen. Yksi totesi osuvasti oman akselipaininsa keskeltä: ”Ja kaikkihan tietävät, että ihmisellä on kolme kättä…”


Kaksi päivää telkkusin akselin kimpussa ja luovutin. Päätin pärjätä perälevyllä ja aloin sovitella lumiketjuja paikoilleen. Taas ne olivat kesän aikana kutistuneet. Tunnit kuluivat, työt odottivat ja hermo meni. Flow oli siitä hommasta kaukana.


Apu löytyi jälleen internetistä, jossa eräällä keskustelupalstalla nuori, aloitteleva lumiurakoitsija kysyi reippaasti neuvoja ketjujen asennukseen. Lukuisten vastausten joukosta poimin vinkin, joka pelasti pulasta ja sain kymmeniä kiloja painavat ketjut paikoilleen. Siinä perälevyllä rymistellessä väärä nivelakselikin tipahti ihan itsekseen, huulille kun oli jumittunut. Näin ne vaan asiat järjestyvät!

Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, tämän talven lumet eivät suinkaan ole vielä tässä. Lumityön iloa on siis varmasti vielä tarjolla yllin kyllin.

Mainittakoon, että seitsemän tunnin retriitin jälkeen ystäväni sopi paikallisen urakoitsijan kanssa, että seuraavien lumipurkujen jälkeen mökkitien saa tulla aukaisemaan traktorilla.

Kommentoi

Hae sivuilta