Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Varpiola

Lisäännyin – anna anteeksi äiti Maa

Tiina Varpiola
Lähikaupassa valitsen suomalaisia tomaatteja enkä osta muovipussia. Talvitakin hankin kirpparilta, jokaisen purnukan kierrätän enkä löträä vedellä edes suihkussa.
Ekologinen jalanjälkeni on netissä tekemäni elämäntapatestin mukaan keskivertosuomalaista alhaisempi, mutta se ei riitä vielä alkuunkaan pallon pelastamiseksi. Jokaisen suomalaisen hiilijalanjälki pitäisi puolittaa, jotta Suomi toteuttaisi tavoitteensa tulla hiilineutraaliksi yhteiskunnaksi vuoteen 2050 mennessä.
Kulutustottumuksissamme riittääkin syynättävää. Itse tunnen piston sydämessäni, kun huomaan ostaneeni Bangladeshissa ommellun mekon tai heittäväni Costa Ricasta asti raahatun banaanin kompostiin. Edessä oleva muutto isompaan asuntoon kolkuttaa omaatuntoa sekin, sillä neliöiden kasvaessa lisääntyy energiankulutuksemme.

Ruokailutottumuksissani olen kuitenkin aikaani edellä. Lihantuotannon toitotetaan olevan epäekologista, mutta minäpä olen ollut kasvissyöjä yli puolet elämästäni. Kissani sitä vastoin elää pelkällä lihalla. Ja uuden yhdysvaltalaisen tutkimuksen valossa Suomen kissat ja koirat vastaavat 120 000 auton päästöjä vuodessa. Suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat juuri lemmikkien ruokinnasta.
Autojen päästöjä aiheutan itsekin. Joukkoliikenteen käyttämisen sijaan kurvailen vanhalla Volvolla ja kuplavolkkarilla, joille maistuu keitto. Pielisjokiseudun lukeminenkin saastuttaa siis välillisesti, sillä juttukeikoista kertyy kilometrejä.
Mutta ehkä saan synninpäästön, sillä autoilun päästöt kalpenevat lentoliikenteen päästöihin verrattuna, ja itse lennän ani harvoin. Lomani vietän mieluummin kesämökillä, minkä luulisi olevan ympäristöystävällistä. Metsään meni. On laskeskeltu, että keskiverto mökkeilijä pössyttää ilmoille yhtä paljon saasteita kuin kaukomatkailija!

Loppupeleissä elämäntavoillani ei tunnu olevan suurtakaan merkitystä, sillä olen kolmen lapsen äiti. Lasten tekotapa ei itsessään saastuta, ellei lennä Gambiaan isäehdokasta etsimään, mutta uuden kuluttajan muljauttaminen maailmaan on kaikista pahin ilmastosynti. Ja minä kun luulin olevani mallikansalainen vääntäessäni lisää veronmaksajia kylmään pohjolaan!
Ei kai auta muu kuin kasvattaa lapsista kestävän kehityksen edelläkävijöitä. Niin ja kissastani en luovu. Se on niin vähäpäästöinenkin helsinkiläisiin hienostoserkkuihinsa verrattuna: elää osittain Höytiäisen hauella ja itse pyytämillään lähimyyrillä.
Mainittakoon vielä, ettei tämäkään kolumni päästöittä syntynyt. Sähköä meni ja brasilialaisista pavuista jauhettua kahvia. Ehkä kirjoituksen julkaiseminen säästää luontoa välillisesti, jos joku enolainen aripekka alkaa miettimään elämäntapojaan ja ostaa kiinalaisen pitsihepeneen sijaan vaimolleen joululahjaksi paikallisen yrittäjän kasvohoidon.

Kommentoi

Hae sivuilta