Joulutarina: Kaksinkertainen joululahja

Jouluaaton yö alkoi hämärtyä aamuksi. Jokiniemen tilalla oli noustu aikaisin. Tilan nimi johtui siitä, että se sijaitsi järven rannassa, johon laski kaksi jokea. Toinen oli pieni, miltei puro, ja sen yli johti tukeva silta. Toinen oli leveämpi, ja se ylitettiin kesällä veneellä, talvisin jäitse. Nyt oli jo pakkasta, mutta jäätä ei vielä ollut. Lumi oli kuitenkin jo peittänyt luonnon, joten isäntä päätti lähteä suksilla matkaan. Lähin samaan kylään kuuluva talo oli kahden kilometrin päässä. Tietä ei ollut, vain polku vei sinne. Välillä oli pieni suo, joka oli ylitettävä pitkospuita myöten. Lumen aikana tosin oli hyvä hiihtää sinne. Talosta oli vielä kymmenisen kilometriä kylän kauppaan, eikä kylätietä talvella aurattu. Nyt kuitenkin oli sen verran lunta, että suksi luisti. Isäntä oli sodassa menettänyt kätensä, joten hän käytti vain yhtä sauvaa, mutta kyllä hiihto kävi näinkin muuten terveeltä mieheltä.