Julkaistu    |  Päivitetty 
Taru Tykkyläinen

Varhain kypsynyt, runsas omenasato teki Lempisten loppukesästä ja alkusyksystä kiireisiä – nyt sadonkorjuu luomuomenatarhalla on jo loppusuoralla

Reetta Lempinen toteaa, että kiireisen loppukesän ja alkusyksyn vuoksi osa omenatarhan hoitotoimista lykkääntyi tai jäi väliin. - Teen yleensä raakileharvennuksen juhannuksen kieppeillä, että kaikille omenoille jää tilaa kasvaa. Sen myötä saadaan omenoiden kokoa kasvatettua ja turvataan ensi vuoden satoa. Nyt riskinä on, että puu on saattanut tehdä itsensä uuvuksiin omenaa ja kukkasilmuja ei ole muodostunut, jolloin kukinta olisi ensi kesänä pieni, hän kertoo. Taru Tykkyläinen Reetta Lempinen toteaa, että kiireisen loppukesän ja alkusyksyn vuoksi osa omenatarhan hoitotoimista lykkääntyi tai jäi väliin. - Teen yleensä raakileharvennuksen juhannuksen kieppeillä, että kaikille omenoille jää tilaa kasvaa. Sen myötä saadaan omenoiden kokoa kasvatettua ja turvataan ensi vuoden satoa. Nyt riskinä on, että puu on saattanut tehdä itsensä uuvuksiin omenaa ja kukkasilmuja ei ole muodostunut, jolloin kukinta olisi ensi kesänä pieni, hän kertoo.

Lämmin kesä kypsytti omenasadon normaalia aiemmin. Kontiolahden Romolla sijaitsevalla Lempisten luomuomena -tilalla omenia ryhdyttiin poimimaan jo elokuun alussa.

- Pirjat alkoivat kypsyä ihan elokuun ensimmäisinä päivinä. Pientä haipakkaa on ollut, kun muiden töiden ohella hoidamme tarhaa ja lomat olimme suunnitelleet syyskuuhun, kertoo viljelijä Reetta Lempinen, joka hoitaa tilaa yhdessä miehensä kanssa.

Aikaisen kypsymisen lisäksi tämänvuotinen sato on ollut runsas.

- Esimerkiksi viime vuoteen verrattuna satomme on ollut kaksinkertainen, joten poimittavaa on ollut paljon. Normaalisti meillä menee omaan mehustukseen noin puolet sadosta ja puolet itsepoimintaan, mutta tänä vuonna meiltä tilattiin paljon muualle jatkojalostukseen omenoita. Päätimme jättää omat mehustukset tältä vuodelta, kun ei sitä ihan kaikkeen venytä kuitenkaan, Lempinen naurahtaa.

Omenoiden keräämisen oikea ajoittaminen on oleellista säilyvyyden takaamiseksi.

- Omena pitäisi saada kerättyä ennen kuin se kypsyy, että se säilyy tarvittavan ajan. Tänä vuonna kesäomenan kypsymisen hetkelle tuli hellejakso, jonka myötä syyslajikkeet lähtivät kypsymään samaan aikaan, mikä aiheutti oman hoppunsa. Mutta yllättävän hyvin lopulta ehdimme keräämään kypsymisen tahdissa,

Lempiset ovat tänä syksynä toimittaneet luomuomenoitaan Etelä-Suomeen siiderin valmistusta varten sekä Pohjois-Karjalaan mehustukseen. Poimintaa on hoidettu perhepiirissä.

- Opiskeleva poikamme on auttanut sen, minkä on ehtinyt, ja 84-vuotias äitini käy auttamassa päivittäin etenkin näin satokauden aikana, kertoo Reetta Lempinen, joka edustaa sukunsa kolmatta samalla paikalla omenoita kasvattavaa sukupolvea.

Puolentoista kuukauden poimintarypistys on nyt loppusuoralla. Alkuviikosta puissa oli tarhurin arvion mukaan vielä noin tuhat kiloa omenoita.

- Ehkä ensi viikolla alkaa jo olla omenat poimittuina. Sitten syystoimemme jatkuvat niillä töillä, jotka olisi tavanomaisesti tehty heinä-elokuun vaihteessa. Ryhdymme poistamaan juurivesapöheikköjä, purkamaan pyykkipoikataivutuksia ja leikkaamaan kuolleita oksia. Työt ovat edenneet vähän käänteisessä järjestyksessä, mutta pääasia, että tärkeät hommat tulee tehtyä, Lempinen tuumaa.

Kokeileva ote

Reilut 20 vuotta luomutuotannossa olleessa Lempisten omenatarhassa kasvaa noin 2 000 hedelmäpuuta. Omenoiden lisäksi tilalta löytyy myös jonkin verran päärynää, luumua, kirsikkaa ja marjasinikuusamaa.

Erilaisia omenalajikkeita on kaikkiaan parisataa. Uteliaisuus on Reetta Lempisen mukaan suurin syy huomattavan isoon lajikemäärään, mutta taustalta löytyy myös käytännön tekijöitä.

- Kun aloimme mieheni kanssa laajentamaan tarhaa, meillä ei ollut mitään valmista mallia siitä, mitkä lajikkeet alueella menestyvät ja nimenomaan luomussa. Meidän on pitänyt kokeilla ja katsoa, mikä on aika hidasta touhua. Puita pitää seurata kymmenkunta vuotta, jotta saa käsityksen, miten ne selviävät erilaisista talvista ja kesistä. Sitten vasta tietää, mitkä ovat hyviä lajikkeita omalla alueella.

Luomussa korostuu eritoten lajikkeen kestävyys kasvitauti omenarupea vastaan.

- Ruvenkestäviä lajikkeita on olemassa, mutta siinä joutuu käymään myös kauppaa maun, kypsymisajan ja muiden ominaisuuksien suhteen. Hyvä lajike on aina kompromissi, Lempinen toteaa.

Lempisten tarha tarjoaakin omenaharrastajille ja itsepoimijoille paikan, jossa voi tutustua laajasti erilaisiin lajikkeisiin.

- Kyllä meille aina välillä tulee puhelinsoittojakin, että miten jokin tietty lajike menestyy tai mitä lajiketta suosittelisimme. Lisäksi meillä käy aika paljon ryhmiä tutustumiskäynneillä.

Lajikerunsaus on myös myyntivaltti.

- Uskon, että omenoitamme halutaan ostaa jatkojalostukseen esimerkiksi mehustukseen pitkälti juuri lajikerunsauden vuoksi. Eri lajikkeet antavat mehuun todella vahvasti aromia ja omenoistamme saa aikaan hyvän maun.

Uusien lajikkeiden hankkimista tarhurit eivät tällä hetkellä suunnittele, vaan he keskittyvät mieluummin tutkimaan ja opiskelemaan tämänhetkisiä puitaan. Reetta Lempisen mukaan on tärkeää tuntea lajikkeensa ja niiden ominaisuudet mahdollisimman hyvin jo hoitotoimenpiteiden kannalta.

- Jokainen lajike värittyy kypsymisen hetkellä omalla tavallaan ja jokaiseen tulee oma arominsa. Itselläni on tapana maistamalla erottaa, milloin omena on kypsymässä. Jokaisessa on tietty suutuntumansa ja tietyt maut. Siinä on tärkeä tunnistaa lajikekohtaiset erot, Lempinen hymyilee.

Kommentoi

Hae sivuilta