Julkaistu 
Susanna Lehikoinen-Eriksson

Rintamamiestaloilla on elämäntarina TILAAJILLE

Jalovaaran rintamamiestalo on rakennettu vuonna 1958. Talo on sattumalta keltainen; hän haaveili pienenä keltaisesta omakotitalosta. Jalovaaran suosikkipaikka kotona on piha, jossa on marjapensaiden ja omenapuiden lisäksi tilaa lasten temmellykselle. Susanna Lehikoinen-Eriksson Jalovaaran rintamamiestalo on rakennettu vuonna 1958. Talo on sattumalta keltainen; hän haaveili pienenä keltaisesta omakotitalosta. Jalovaaran suosikkipaikka kotona on piha, jossa on marjapensaiden ja omenapuiden lisäksi tilaa lasten temmellykselle.

Vanhoissa rintamamiestaloissa asuvia Marko Tukiaista ja Janna Jalovaaraa viehättää talojen historia. Projektimielessä he eivät talojaan ostaneet, vaan haluavat ennen kaikkea elää niissä.

Rintamamiestaloja rakennettiin Suomeen satoja tuhansia sotien jälkeisen jälleenrakentamisen aikana. Talot ovat edelleen haluttuja.

Varparantalainen Marko Tukiainen viihtyy vanhan kaavan mukaan tehdyissä taloissa niiden hengen vuoksi. Tukiainen on asunut Varparannalla rintamamiestalossa vuodesta 2015.

– Etsin vähän vanhempaa taloa, josta voisi kunnostaa kohtuudella hyvän kodin: vanhat talot on tehty kestämään. Bongasin taloni sattumalta Tori.fi:stä. Varparanta oli minulle entuudestaan tuttu kylä, sillä vanhempieni kesämökki on täällä, Tukiainen muistelee.

Enolaisen Janna Jalovaaran päätyminen rintamamiestaloasujaksi ei puolestaan ollut ollenkaan selvää, paremminkin päinvastoin: kymmenen vuotta sitten hän oli vakaasti sitä mieltä, ettei koskaan ostaisi omakotitaloa. Äidin työkaverilla myynnissä ollut talo kuitenkin hurmasi kertaheitolla.

– Pysähdyin lenkillä ollessani katselemaan tätä, ja ajattelin, että tämä oli isoine omenapuineen oikeastaan aika ihana. Myöhemmin kävimme silloisen puolisoni kanssa katsomassa taloa sisältä, ja tästä tuli heti koti-olo, Jalovaara naurahtaa.

Hae sivuilta