Julkaistu    |  Päivitetty 
Taru Tykkyläinen, Perheiden tukena

Jaksaminen on ollut monissa perheissä kortilla, osin myös tukiverkon pienennyttyä - "Monissa perheissä vanhemmat ovat yksin kantamassa vastuuta"

Monet vanhemmat sinnittelevät todella kauan arjen haasteiden kanssa yksin, tietää Elina Reentie. - Apua ja tukea on kuitenkin saatavilla, hän kannustaa. Taru Tykkyläinen Monet vanhemmat sinnittelevät todella kauan arjen haasteiden kanssa yksin, tietää Elina Reentie. - Apua ja tukea on kuitenkin saatavilla, hän kannustaa.

Korona-aika näkyy perheissä ja vanhempien jaksamisessa monin tavoin, tietää vanhemmuuden tukemiseen erikoistunut, kontiolahtelainen varhaiskasvatuksen opettaja Elina Reentie.

- Moni vanhempi on puhunut siitä, kuinka rankka kevät oli. Etäkoulu, etätyöt ja pienemmät lapset kotona pyörimässä, minkä lisäksi omat harrastukset ja oma vapaa-aika jäivät ja monet joutuivat olemaan myös töistä pois. Varsinkin isoissa perheissä vanhemmat kokivat tilanteen hyvin raskaaksi.

Reentie kuvailee, että koronakevät ja edelleen jatkuva epävarma tilanne ovat kuormittaneet perheitä harvinaisen paljon.

- Normaali arki, johon olemme tottuneet, on särkynyt aika totaalisesti. Kyllä se näkyy sekä aikuisten väsymyksenä että lasten oireiluna.

Vanhempien oma aika on kortilla useissa perheissä myös sen vuoksi, että tukiverkkoa ei ole tai se on hyvin pieni.

- Monissa perheissä vanhemmat ovat yksin kantamassa vastuuta. Korona-aikana on korostunut myös se, että isovanhempia ei ole ehkä uskallettu tavata ollenkaan. Se on saattanut lisätä vanhempien taakkaa, kun on ollut huoli myös yksinolevista isovanhemmista.

Väsyneenä ei jaksa puuttua ja paneutua

Vanhemman omat voimavarat ovat suuressa roolissa koko perheen jaksamisessa.

- Ne vaikuttavat paljon siihen, miten aikuinen jaksaa vastata lapsen ja perheen tarpeisiin. Huoli taloudesta, töihin liittyvä epävarmuus ja omien sosiaalisten kontaktien vähyys voivat kaikki vaikuttaa jaksamiseen ja sitä kautta lapsiin. Itse ajattelen, että lapset voivat hyvin, kun vanhemmat voivat hyvin, Elina Reentie sanoo.

Väsyneenä korostuvat myös vuorovaikutuksen haasteet.

- Moni vanhempi kuvailee sitä niin, että väsyneenä ei jaksa puuttua rauhallisesti pieniinkään juttuihin tai sisarusten välisiin kahnauksiin, vaan ensimmäinen reaktio on se, että tulee huudettua. Kierre johtaa helposti siihen, että kaikki huutaa toisilleen.

Esimerkiksi hoitopäivän jälkeisen kiukkupuuskan keskellä Reentie kannustaa vanhempia pysähtymään ja kuuntelemaan lapsen tarpeita.

- Totta kai lapsen tunnevyöry on vanhemmallekin pitkän työpäivän jälkeen rankka, mutta lapsen tunteet ovat ihan yhtä lailla todellisia. Vaikka me näemme usein sen oireilun, kiukun ja uhman, taustalla saattaa olla hetken tunnetila tai tarve, jonka huomioimista ja kuulemista lapsi kaipaisi.

- Mutta väsyneenä se on inhimillistä, että sitä ei vain jaksa. Silloin on tunnustettava väsymyksensä ja etsittävä keinoja, miten omia voimavarojaan saisi pikkuisen lisättyä. On muistettava olla myös itselleen armollinen.

Moni sinnittelee suotta

Apu- ja tukipalveluja perheille on olemassa, mutta kynnys avun hakemiseen on Elina Reentien mukaan monella vanhemmalla valitettavan korkea.

- Tilanne saattaa olla päällä jopa vuosia. Vanhemmat kertovat ajatelleensa, että perhe-elämä nyt on tällaista. Moni ajattelee, että on vain pakko pärjätä. Mutta ei sen kuulu olla jatkuvaa taistelua ja uupumusta eikä kenenkään tarvitse selvitä haasteiden kanssa yksin.

- Taustalta saattaa paljastua lapsen erityisen tuen tarve tai jotain muuta, mitä ei ole aiemmin havaittu. Vanhemmat sinnittelevät todella kauan, vaikka avun ja tuen tarpeen myöntäminen on todella rohkeaa.

Reentie kannustaa hakemaan tukea ja apua matalalla kynnyksellä jo senkin takia, että lapset aistivat helposti vanhemman väsymyksen tai vanhempien väliset jännitteet.

- Korona-aika on varmasti lisännyt myös parisuhteiden haasteita, ja pienetkin lapset aistivat tunneilmapiirin vanhempien välillä, vaikka ongelmia koetettaisiin piilotella. Se heijastuu lapsiin ennen pitkää.

Reentie vinkkaa myös ystäviä ja sukulaisia kysymään perheenäidiltä tai -isältä mitä kuuluu ja kuinka jaksat.

- Vyyhti voi lähteä sen myötä purkautumaan puhumalla ja myös ulkopuolisen avun hakeminen on helpompaa, kun tilanteen on voinut tunnustaa. Usein oman jaksamisen nostaminen keskusteluun on vaikeaa, joten toisen esittämä kysymys voi olla todella tarpeen, hän toteaa.

Keväällä 2020 Kontiolahden kunnan varhaiskasvatuksessa toteutetun positiivisen diskriminaation hankkeen myötä vanhemmuustyö ja perheiden varhainen tukeminen jäivät osaksi kunnan toimintaa. Viime syksystä lähtien varhaiskasvatuksen opettaja Elina Reentie on jakanut työaikansa avoimen varhaiskasvatuksen ja vanhempien tukemisen välillä.

Hän tarjoaa henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa varhaiskasvatuksen piirissä oleville perheille.

- Monet vanhemmat kaipaavat konkreettisia vinkkejä arjen helpottamiseksi. Mitä tehdä, kun lapselle iskee jumi päiväkotiin lähtiessä tai lapsi ei suostu lähtemään kerhoon. Tai mikä avuksi vaikeuksiin ruokailuissa tai iltatoimissa tai lasten raivarihetkissä.

- Inhimillisyyttä, aitoa kohtaamista, kuuntelua ja sitä välittämistä sekä konkreettisia neuvoja, niitä vanhemmat eniten kaipaavat.

Reentie toteaa, että usein tilanteisiin löydetään yhdessä apua ja keinoja jo ensimmäisellä tapaamiskerralla.

- Muutama tapaaminen yleensä riittää, joskus yksikin, minkä jälkeen sovitaan, että soitellaan tai että olen tarvittaessa tukena, jos tilanne kärjistyy uudelleen.

- Moni kuvailee oman olon helpottavan jo sillä, että saa jakaa kuormaansa. Ja usein sekin tieto auttaa, että muutkin kamppailevat samojen asioiden kanssa. Tärkeä viesti vanhemmille olisikin se, että älkää sinnitelkö yksin liian kauan.

Palvelu on maksutonta ja keskustelut ovat luottamuksellista.

- Tämä on matalan kynnyksen palvelua. Minun kanssani käydyistä keskusteluista ja tapaamisista ei tule merkintöjä tai kirjauksia mihinkään.

Reentie työskentelee pääsääntöisesti Karhunpesän päiväkodin tiloissa, mutta palvelua tarjotaan yhtä lailla koko kunnan alueella.

- Sovittaessa voin tavata vanhempia vaikka lapsen oman päiväkodin tiloissa kuunnellen sitä, mikä sopii perheelle parhaiten.

Tilanteen mukaan Reentie voi myös ohjata perheitä esimerkiksi Siun soten tai järjestöjen tarjoamien palveluiden piiriin.

- Haaste on siinä, että palveluverkko on aika pirstaleinen eikä moni vanhempi tiedä, mistä apua voisi lähteä hakemaan. Sitä me varhaiskasvatuksessa paljon mietimme, miten tavoitamme kotona olevat, väsyneet vanhemmat. Haasteet eivät ole yhtään pienentyneet koronan myötä, päinvastoin.

Kommentoi

Hae sivuilta