Julkaistu 
Auli Suvanto

Uimaharjussa ollaan yhtä perhettä jääkiekkokaukalossa

Jani, Vili ja Veikka Räsänen laukovat kiekkojaan tyhjään maaliin, niin kukaan ei saa mustelmia tai ruhjeita. Auli Suvanto Jani, Vili ja Veikka Räsänen laukovat kiekkojaan tyhjään maaliin, niin kukaan ei saa mustelmia tai ruhjeita.

Uimaharjulainen Räsäsen perhe harrastaa yhdessä ulkoilua. Tällä kertaa luistellaan yhdessä.

Yhdeksänvuotias Vili ja viisivuotias Veikka Räsänen olivat viime sunnuntaina tuoneet vanhempansa jääkiekkokaukalolle Uimaharjun Liikuntakeskukselle. Lunta satoi niin paljon, että äiti ja isä, Saija ja Jani Räsänen saivat kolata kaukaloa, jotta kiekot edes vähän jaksoivat kulkea kohti maalia. Olihan toki auramieskin paikalla, ja yhtä aikaa traktorin kanssa ei saa kaukaloon mennä, sen pojat tiesivätkin.

Vili ja Veikka vaikuttivat kovin urheilullisilta pojilta, eikä ihmekään – heillä on Uimaharjussa myös isovanhemmat, joiden kanssa päästään liikkumaan silloin kun vanhemmat ovat töissä.

– Meillä on molemmilla vuorotyöt, joten lähellä asuvista isovanhemmista on iso ilo pojille, Jani-isä totesi.

– Mummolassa saa nukkua pidempään, pojat totesivat, mutta riemuitsivat heti perään siitä, että ukin ja mummin kanssa he pääsevät hiihtämään.

Mieluisat harrastukset ulkosalla

Veikalla on nyt menossa kolmas talvi luistimien päällä.

– Minä olen saanut veljeltä nämä välineet, paitsi maila on ihan oma, Veikka esitteli kypäräänsä ja luistimiaan.

– Paras talviharrastus on kuitenkin pulkkamäessä laskeminen.

– Otahan juomista välillä, äiti ohjeisti.

– Olen minä juonut, katso vaikka merkistä, on vähentynyt, usko nyt, Veikka näytti.

Veikka on hoidossa Uimaharjun päiväkodin Touhutupa- ryhmässä.

– Siellä leikitään kaikenlaista, viime viikolla meillä oli hotellipäiväkin. Siis oltiin leikisti hotellissa, Veikka tarkensi.

– Kesällä kyllä tykkään uida, ja olen ollut uimakoulussa jo. Opin helposti uimaan siellä Louhiojalla. Avantoon en halua mennä.

Vilille jääkiekko on tärkein harrastus, ja hän osaakin kulkea kilometrin matkan kotoa kentälle yksin.

– On kiva luistella edestakaisin kaukalossa. Silloin kun piti pienenä alkaa luistella, minulta murtui jalka pulkkamäessä. Vasta seuraavana vuonna pääsin opettelemaan. Talvella käyn täällä joka päivä, joskus yksinkin, koska osaan jo solmia luistinten nauhat. Tykkään myös hiihtämisestä.

– Kesällä on monenlaisia harrastuksia. Voi pelata tennistä ja frisbeegolfia. Käymme täällä myös yleisurheilemassa. Minä juoksen ja hyppään pituutta. Jalkapalloakin on kiva pelata.

– Vähän tylsää, kun ei nyt pääse kokkikerhoon eikä salibandyä pelaamaan, kun on niitä rajoituksia, Vili kertoi harmistuneena.

Malli kotoa

Saija ja Jani sanoivat harrastavansa mahdollisimman paljon ulkoilua lastensa kanssa. Yhdessä liikutaan koko perheen voimin aina kun voidaan. Paljastuu, että poikien liikuntainnostukselle löytyy esimerkki ihan kotoa.

– En mene maaliin, koska en uskalla, tunnusti ilman kypärää luisteleva isä.

– Iskällä on kyllä kypärä, mutta siinä ei ole tätä suojaverkkoa, niin kuin meillä, Vili paljasti.

– Olen pelannut jääkiekkoa kymmenen vuotta, eli iskuja päähän olen saanut. Pojille ei ole loukkaantumisia kaukalossa tullut, Jani-isä totesi tyytyväisenä.

– Mutta saadaanko jäädä takapihalle leikkimään sitten kun mennään kotiin, Veikka kyseli vielä ihan energisenä.

– Katsotaan, miten märät vaatteenne ovat siinä vaiheessa, äiti lupaili ja lähti lämpimikseen jatkamaan lumitöitä kaukalon reunalle.

– Terveisiä mummille ja ukille, toivottivat Vili ja Veikka, ja suunnittelivat jo menevänsä torstaina mummolaan näyttämään kuviaan lehdestä.

Kommentoi

Hae sivuilta