Julkaistu 

Pamilonkosken hiidenkirnusta poimittu kivi lahjoitettiin Enon kotiseutumuseolle

Reijo Erola (vas.) sai ajatuksen hiidenkirnukiven lahjoittamisesta Enon kotiseutumuseoon. Kiven omisti Martti Rautiainen. Eno-Seuran puheenjohtaja Juha Koljonen pitää lahjoitusta oivana täydennyksenä museon kokoelmiin. Kuva: Piia Juntunen Reijo Erola (vas.) sai ajatuksen hiidenkirnukiven lahjoittamisesta Enon kotiseutumuseoon. Kiven omisti Martti Rautiainen. Eno-Seuran puheenjohtaja Juha Koljonen pitää lahjoitusta oivana täydennyksenä museon kokoelmiin.

Pamilonkosken toisesta hiidenkirnusta poimittu liki pyöreäksi hioutunut kivi on koristanut vuosikymmenten ajan Martti Rautiaisen kotipihaa Ukkolassa. Rautiainen oli 7-vuotias, kun hänen äitinsä Rauha Rautiainen löysi kiven perheen yhteisellä kalareissulla vuonna 1956.

– Kuljettiin uittomiesten polkuja, kalastettiin ja äiti keräili puutavaran kuorintapaikoilta mesimarjoja, niitä oli valtavasti kosken varrella. Silloin äiti löysi kiven hiidenkirnusta. Meillä oli parkkipaikka autolle samassa paikassa, missä nykyisin on koskenniskalla laavu: sinne äiti sen kanteli, ja siitä se kulkeutui kotiin.


Ainutlaatuinen lisä

Kerran kauppareissulla Uimaharjussa käydessään Martti Rautiainen kertoi hiidenkirnua muovanneen kiven tarinan Enon Luonnonystäviin kuuluvalle Reijo Erolalle, jolloin syntyi ajatus kiven lahjoittamisesta museolle.

Suunnitelma toteutettiin toissa viikon sunnuntaina, kun kivi luovutettiin Eno-seuran ylläpitämän Enon kotiseutumuseon kokoelmiin Enon Luonnonystävien järjestämässä tilaisuudessa entisen kunnantalon valtuustosalissa.

– Eno-seuran puolesta valtava ja nöyrä kiitos. Vesistöaiheista esineistöä meillä on liittyen kalastukseen, tehdas- ja uittoperinteeseen, mutta tällainen on ihan ainutlaatuinen, ihasteli kiven vastaanottanut Eno-seuran puheenjohtaja Juha Koljonen.

Tilaisuudessa Koitajoen historiasta luennoinut luonnonmaantieteen dosentti Heikki Vesajoki epäilee halkaisijaltaan 16-senttisen, 5,5 kiloa painavan murikan olevan kivilajiltaan graniittia. Kiven alkuperäistä kokoa on mahdotonta arvioida, mutta sen hioutumiseen nykyisiin mittoihinsa on kulunut satoja, jollei tuhansia vuosia.

Piia Juntunen

Kommentoi

Hae sivuilta