Seurakunta tänään: Monta syytä olla kiitollinen

Viime pyhän aiheena oli kiitollisuus. Huomaan, että aika usein kirjoitan tätä palstaa juuri tähän aikaan vuodesta. Ei kuitenkaan ole pahasta joutua pohtimaan sitä, mistä olisi kiitollinen. Aina silloin tällöin on hyvä pysähtyä miettimään niitä asioita arjessa, jotka ovat hyvin. Liian usein sitä pyörittää mielessään niitä asioita, jotka ovat huonosti tai kaipaavat muutosta.

Mennyt kesä antaa monta kiitollisuuden aihetta. Meidän koululaisten leireillä ja retkillä oli suuri suosio. Lapsia Murikan leireillä ja tusinaretkellä oli mukana yhteensä lähes sata. Osan leireistä teemme yhteistyössä Vaara-Karjalan seurakunnan kanssa. Yhteisestä työstä ja työtoveruudesta on helppoa olla kiitollinen.

Tänä kesänä meillä oli myöskin mahtava rippikouluryhmä. Kesän leiristä jäi varmasti paljon muistoja jokaiselle rippikoululaiselle. Erityisen iloinen olen siitä, että meille on ilmoittautunut todella paljon uusia isosia. Olen kiitollinen myös vanhoista isosista, joita on mukana toiminnassa vuodesta toiseen.

Kiitos myös lomasta, ajasta levolle ja perheelle. Sen avulla jaksaa taas töissä ja koulussa.

Syyskuun myötä pyörähtää käyntiin taas alakoululaisten ja nuorten toiminnat. Odotettavissa on naurua, keskusteluja, kuulumisia, riitojen selvittelyä, leikkiä, pelejä ja paljon ääntä. Vielä on paljon lapsia ja nuoria meidänkin kylällä. Ja vielä he tulevat mukaan seurakunnan toimintaan. Iloitsen jokaisesta kohtaamastani lapsesta ja nuoresta. Heitä varten tätä työtä tehdään. Heitä varten ja Jumalan armosta.

Haluan päättää tämän kirjoituksen katkelmaan viime pyhän päivän rukouksesta: ”Jumala, kiitos, että sinä olet – ilman sinua ei meitäkään olisi. Kiitos kiitollisuudesta, joka karkottaa mielemme pimeyden ja kääntää meidät sinun kirkkauttasi kohti.”