play

Kylmäojan koulussa pitkä välitunti kerää kymmeniä oppilaita uppoutumaan kirjojen maailmaan, ja pihalta löytyy myös huomioliivein varustettuja kavereita ja coacheja

Kylmäojan koulun 5.-luokkalaiset Liina Sinkkonen (vas.), Iiris Lehikoinen, Meea Nuutinen, Iiris Pakarinen, Terhi Koponen ja Heta Karhunen kertovat ehtineensä lukea paksuudesta riippuen kirjan tai vähän yli. Pöydällä näkyvät lukupassit ovat pääsykortti kirjaston hiljaiseen välituntiin.

Kylmäojan koulun 5.-luokkalaiset Liina Sinkkonen (vas.), Iiris Lehikoinen, Meea Nuutinen, Iiris Pakarinen, Terhi Koponen ja Heta Karhunen kertovat ehtineensä lukea paksuudesta riippuen kirjan tai vähän yli. Pöydällä näkyvät lukupassit ovat pääsykortti kirjaston hiljaiseen välituntiin. Kuva: Susanna Lehikoinen-Eriksson

Susanna Lehikoinen-Eriksson

Neropatin päiväkirjat, Spiderwick, Cavallonin kronikat, Nolo elämäni... suosikkeja on monia, vaan niin on mahdollisuuksiakin; Kylmäojan koulun kirjastosta löytyy 4 500 nidettä, joita voi lukea koulussa. Niiden äärellä viihtyy viikoittaisella lukuvälitunnilla tavallisesti noin 30–40 oppilasta.

Idean kehittelivät 5.-luokkalaiset Terhi Koponen ja Iiris Pakarinen. He harmistuivat syksyllä, kun huomasivat aamuisin koulussa ei ehtinyt enää lukemaan samalla tavalla kuin nelosluokkalaisena.

– Mietimme, että jos voisi edes kerran viikossa pitkällä välitunnilla sitten lukea. Teimme aloitteen ja veimme sen rehtorille, Pakarinen ja Koponen kertaavat.

Rauhoittaa, kun ei ole koko ajan menoa ja meininkiä.
Heta Karhunen
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Rehtori Anssi Rauma naurahtaa hyväksyneensä aloitteen 1,5 minuutissa. Hän pohtii, että kyseessä on erinomainen lukutaitoa ylläpitävä toiminta. Se vaikuttaisi toteutuvan, sillä oppilaat kertovat pitävänsä lukuvälitunnista juuri siksi, että sen avulla ehtii lukea enemmän kuin muuten.

– Lukeminen on rauhallista ja rauhoittaa, kun ei ole koko ajan menoa ja meininkiä. Ja jossain kirjoissa pystyy samaistumaan päähenkilöön ja sen elämään, se on parasta lukemisessa, Heta Karhunen analysoi.

– On mukavaa, kun pääsee kirjan maailmaan, Iiris Lehikoinen puolestaan summaa.

Lukuvälitunnista vastaava luokanopettaja Ulla Lindberg naurahtaa, että lukijoiden määrä riippuu säästä: vesisateella kirjoista nautti jopa 50 oppilasta.

Vähemmän yksinäisyyttä

Jos lukeminen ei kuitenkaan innosta, siirtyvät oppilaat tavalliseen tapaan ulos. Pitkillä, 30-minuuttisilla välitunneilla koulun pihasta löytyy myös oranssein huomioliivein varustetut kaverit. 5.–6.-luokkalaisista koostettuja vapaaehtoispareja voi kuka vain käydä pyytämässä välituntikaverikseen. Tavoitteena on vähentää oppilaiden yksinäisyyttä.

Välituntikaverit tunnistaa oranssista huomioliivistä ja siitä, että he seisovat oranssilla maalatun Kohtaamo-aidan lähettyvillä.

Välituntikaverit tunnistaa oranssista huomioliivistä ja siitä, että he seisovat oranssilla maalatun Kohtaamo-aidan lähettyvillä. Kuva: Susanna Lehikoinen-Eriksson

– Saimme idean tähän Kulhon koulusta, jossa on kaveripenkki. Meillä siitä tuli Kohtaamo-kyltti ja oranssiksi maalattu aita. Tämä perustuu täysin vapaaehtoisuuteen, eli oppilasta ei pakoteta paikalle, jos on vaikka juuri leikkimässä tai pelaamassa jotain muuta, Anssi Rauma sanoo.

Tänä syksynä vapaaehtoisia löytyi noin 20.

– Haluamme olla kavereita, koska ei ole kivaa, jos muilla on tekemistä ja jollain ei ole. Hirveästi ei ole kysytty kaveriksi, mutta kyllä kaveria tarvitseviakin löytyy, kaverivuorossa torstaina olleet 6.-luokkalaiset pohtivat.

Lisää hyvinvointia

Välitunnilla vilahtelee myös aikuisia välitunticoacheja keltaisissa liiveissään: kouluavustajista koostuvan tiimin kanssa voi jutella mistä vain tai heitä voi pyytää mukaan leikkeihin ja peleihin.

Emma Tarvainen kertoo oppilaiden ottaneen coachit vastaan loistavasti ja tulleen juttelemaan heti ensimmäisestä coach-välitunnista alkaen.

Kylmäojan koulun välitunticoachit, kouluavustajat Vertti Räty ja Emma Tarvainen pohtivat, että lapset tulevat herkästi juttelemaan heille niin isoista kuin vähän pienemmistäkin asioista.

Kylmäojan koulun välitunticoachit, kouluavustajat Vertti Räty ja Emma Tarvainen pohtivat, että lapset tulevat herkästi juttelemaan heille niin isoista kuin vähän pienemmistäkin asioista. Kuva: Susanna Lehikoinen-Eriksson

– Lapset tulevat usein juttelemaan ja kertomaan varsinkin silloin, jos joku on vaikka satuttanut leikeissä. Olemme ulkona välituntivalvojien lisäksi, että heille jää enemmän aikaa valvontaan, Vertti Räty avaa.

Tavoitteena on saada koululle samantyylistä työpanosta kuin hyvinvointiohjaajat kouluille tuovat.

– Mietimme, miten voisimme itse viedä oppilaiden hyvinvointia eteenpäin. Kouluavustajat eli välitunticoachit voivat tarvittaessa jäädä juttelemaan oppilaan kanssa välitunnin jälkeenkin, että oppilas saa kertoa asiansa loppuun asti, Rauma summaa.

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta