Pielisjokiseutu 60 vuotta: Lehden pitkäaikainen toimittaja Raija Nevalainen ehti kokea työvuosiensa varrella kehityskaarta niin työtapojen ja -välineiden kuin työympäristön osalta
Metsäasiat ja metsänhoito olivat Raija Nevalaiselle erityisen mieluisia juttuaiheita työvuosina. Nyt eläkkeellä ollessaan hän hoitaa metsää ja muun muassa marjastaa mökkiseudullaan Lieksassa. Kuva: Taru Tykkyläinen
Lehmolaisen Raija Nevalaisen toimittajan ura alkoi, kun hän kolmen lapsen kotiäitinä vuonna 1984 ryhtyi etsimään itselleen iltatöitä.
– Lehti-ilmoitus Pielisjokiseudun avustajan paikasta sattui eteen. Minulla ei ollut aiempaa työkokemusta journalismin parista, mutta tiesin osaavani kirjoittaa, joten ilmoittauduin ja aloin heti tehdä juttuja. Pian minua alettiin kysellä lyhyisiin sijaisuuksiin ja seuraavana kesänä taisin jo olla toimituksessa kesäsijaisena.
Hän luonnehtiikin ajautuneensa alalle.
– Ihmiset olivat paras osa työtä, heidän kanssaan oli tosi kiva tehdä haastatteluja.
Sekä Enon että Kontiolahden toimituksissa sijaisuuksia tehnyt Nevalainen sai vuonna 1988 vakituisen toimittajan paikan Kontiolahden sivutoimituksesta, kun siihen saakka pestiä hoitanut Päivi Pynnönen siirtyi toimittajaksi Outokummun Seutuun.
– Kontiolahden toimistolla työskenteli yksi toimittaja, joka otti vastaan myös ilmoituksia ja tilausmuutoksia. Puolin ja toisin auttelimme toisiamme Enon toimituksen kanssa, jos sattui päällekkäisiä keikkoja tai menoja. Enossa työskentelivät tuolloin päätoimittaja Matti Pyykönen, toimitussihteeri Eila Turunen ja kolmas toimittaja, joka vaihtui siinä kohtaa useampaan kertaan sekä konttorihenkilö, Nevalainen muistaa.
Uuden omaksumista riitti
Merkittävä toimittajan työhön vaikuttanut ilmiö oli myös teknistyminen. Nevalainen kertoo, että hänen aloittaessaan työt Pielisjokiseudussa oli käytössä sähkökirjoituskoneet.
– Nekin olivat jo olevinaan hienointa uutta. Itse olin käynyt konekirjoituskurssin, jossa kirjoitettiin vielä mekaanisella kirjoituskoneella, joten voisi sanoa, että koko kehityksen olen sillä saralla nähnyt ja kokenut tähän mennessä.
Nevalainen muistaa, kuinka tekstiin tulleiden virheiden korjaamiseen käytettiin jälkikäteen korjauslakkaa.
– Jos virheitä tuli paljon, saattoi olla helpompaa kirjoittaa juttu kokonaan uudelleen. Valmiit jutut piti viedä A4-liuskoina Kontiolahden sivutoimitukselta Uuroon linja-autoon. Taittopäivinä toimitussihteeri ajoi Enosta lehden silloiseen taittopaikkaan Raatekankaalle ja otti jutut siellä linja-autosta vastaan.
Tuntui, että teknisyyttä tuli toimittajan ydintehtävien rinnalle liikaakin, mutta en olisi kyllä enää taiton puolesta tilannetta halunnutkaan muuttaa.Raija Nevalainen
Uusien työtapojen ja -välineiden omaksumisessa oli jatkuvasti tehtävää muun työn rinnalla.
– Kontiolahdella filmikameran filmi kehitettiin aiemmin itse sivutoimituksen takahuoneessa. 90-luvun taitteessa tulivat digikamerat käyttöön ja lopulta jutut taitettiinkin itse. Tuntui, että teknisyyttä tuli toimittajan ydintehtävien rinnalle liikaakin, mutta en olisi kyllä enää taiton puolesta tilannetta halunnutkaan muuttaa, kun nyt pääsi vaikuttamaan itse lopputulokseen ja näki sen taittovaiheessa.
Kehityksen vuodet
1980-luvulla kylät aktivoituivat, kylätoimikuntia perustettiin ja toimintaa virisi monin paikoin. Nevalainen seurasi Kontiolahden aluetoimittajana hyvin tarkasti kunnan kehitystä.
– 9 000 asukkaan kunta alkoi äkkiä kasvamaan, ja nyt asukkaita on jo yli 15 000. Aimo Ahti ja Kari Käyhkö olivat hyvin innovatiivisia kunnanjohtajia ja ajoivat yritystoiminnan ja koko kunnan kehitystä. Tuli golfkenttä, Kotiseutukeskus, jäähalli, Uuron ja Vaskelan teollisuusalueet, joille nousi paljon yrityksiä. Noususuhdanne näkyi.
Ikävimpiä muistoja työvuosien varrelta ovat Kontioniemen sairaalan ja Kontiorannan varuskunnan lakkauttaminen sekä Perloksen Lehmon tehtaan alasajo.
– Tehtaan alasajoa oli siitäkin kurjaa seurata, että aikanaan töihin koulutettiin paljon nuoria ihmisiä. Perheet ehtivät ostaa taloja, ja sitten matto vedettiin jalkojen alta niin monelta, Nevalainen harmittelee.
Myös oma juhlavuosi
Pielisjokiseudun Kontiolahden toimitus lakkautettiin kesäkuussa 2008, ja Nevalaisen työpiste siirtyi Enon toimitukseen. Hän on ollut eläkkeellä kymmenisen vuotta.
– Eläkepäiviä on ollut erittäin ihana viettää. Neljä lastamme ja kahdeksan lastenlastamme asuvat kaikki Etelä-Suomessa, joten nyt pääsemme vierailemaan heidän luonaan säännöllisemmin.
Iso siivu vapaa-ajasta kuluu mökillä, joka sijaitsee synnyinkaupunki Lieksassa.
– Rakensimme mökin vielä töissä ollessamme, jolloin meillä olikin haaveena oleskella mökillä mahdollisimman paljon eläkkeelle jäätyämme. Se on toteutunutkin. Mökillä riittää metsänhoitoa, puutarhanhoitoa sekä marjastusta.
Koti sijaitsee yhä Lehmossa.
– Täällä ovat urheilumahdollisuudet ja kulttuuritarjonta hyvissä kantimissa ja paljon harrastusryhmiä, joten aika kuluu hyvin kotona talviaikaan, keväällä 70-vuotisjuhliaan perheen ja ystävien parissa viettänyt Nevalainen toteaa.
